Koti-ikävä iski

Koti-ikävä iski just nyt! Tai miksi sitä ikinä kutsuakin kun koti mulla on täällä. Suomi koti-ikävä. Päivät vähenee töissä ja Suomen reissu lähenee. Paljon voi vielä tapahtua enkä enää malttas odottaa sinne pääsemistä.

Haluan nähdä mun perheen ja ystäviä. Päästä juttelee ihan kasvotusten tai olla vaan heidän lähellä. Päästä syömään ruokia mitä kaipaan (tosin suurinosa niistä on nyt kielletty). Päästä höpöttämään omalla kielellä ja ihan vaan, että ymmärtää kaikki pienimmätkin jutut.

Oon nyt ollu parisen viikkoa yksin kotona kun avomies ollut työmatkalla. Oon vaan sinnitellyt, hoitanut flunssaa ja koittanu jaksaa vähillä yöunilla. Avomies on matkalla kotiin ja vielä vuorokausi pitää odottaa. Viime yönä nukuin hyvin ja tänää olo on ollut taas oma itseni mutta nyt se ikävä puskee pintaan. Nyt kun taas jaksaa muuten niin alkaa nämä ikävän tunteet ottamaan valtaa. Olen koittanut ollu ikävöimättä liikaa ja nyt en vaan enää mahda mitään.

Kyllä se taas tästä. Ensin saan avomiehen takaisin kotiin ja se ikävä helpottaa sitten noin viikko ja olisi Suomen vuoro.