”Oi ihanaa sä asut ulkomailla”
”Oi ihanaa sä asut ulkomailla”
”Oi Ranskassa on varmaan niin hienoa asua ”
”Sä oot tosi rohkee”
”Oon niin kade”
”Sä varmaan puhut hyvää ranskaa” (öööö..tuota..palataan tähän)
Näitä kuulee paljon kun kerron, että asun Ranskassa. Mulla ei koskaa ollut mitenkään haaveena mennä edes käymää Pariisissa ja sitte sain mahdollisuuden lähtä sinne Au pairiksi (todella kiitollinen tästä tulen olemaan aina). Sinällään ei siinä mitään ihmeellistä ole mutta mä olin jo 30 vuotias ja pari ammattia hankittuna. Samaan aikaan sekä pelotti lähteä, että tiesi sen olevan juuri oikea vaihtoehto. Mä olen rutiineja ja arkea rakastava tyyppi joka sitte kuitenkin silloin tällöin tarvii jotaa ihan muuta. Joku vaihtaa harrastusta mä vaihdan alaa tai muutan asuinmaata. Joka kerta yhtä paniikissa mutta lopulta niin tyytyväisenä ratkaisuun.
On paljon mistä voisin kirjottaa osa vanhoja juttuja ja osa ihan uusia. Ehkä ei nyt lähdetä liian kaukaa hakemaan joten taidan keskittyä muutamaan tärkeään viime vuoteen ja tulevaan. Pariisiin lähdin siis Au pairiksi muutama vuosi sitten ja siitä ajasta jo monenmoista tapahtumaa. Mä en koskaan rakastunut Pariisiin mut Ranskalaiseen mieheen kyllä. Niin mä sitte muutin elämäni tänne mutta nyt asutaan pikkasen Pariisin ulkopuolella. Pieni sivuseikka on se, että mä en edelleenkään puhu Ranskaa (joo tiedän..mäkin välillä ihmettelen miten ihmeessä mä asun Ranskassa). Todella vaikeeta ollu mulle oppia kieltä ja kun Englannilla oon pärjänny niin kai se motivaatio on vaa kadonnut. Aikamoista on ollu siirtää elämää toiseen maahan ja ilman mun avomiestä olis jääny aivan varmasti tekemättä. Löysin yllättävän helpolla ja onnella nopeesti työpaikan mutta asiat ei siellä sitte mennytkään ihan niin ihanasti ja nyt uutta työtä etsimässä. Mutta kokemuksena tärkeä, iso annos kulttuuria ja sain hyvää vertailua päiväkotimaailmasta.
Ja ettei elämä kävisi tylsäksi haaveena on perhe. Tämä on asia minkä jokainen mun läheinen tietää ja elää mukana. Kyyneleiltä ei vältytä kun elämä ei mene aina suunnitelmien mukaan.
Suunta tälle blogille on yhtä avoin kun koko elämälle. Katotaan mihin tie vie.