Osallistuttiin musiikkiryhmään
Mä oon yrittänyt löytää äitiystäviä täältä ja jotain ryhmää mihin voitas vauvan kanssa mennä. Netin kautta oon löytänyt englantia puhuvien äitien ryhmän ja sattumalta yhden äidin tapasin vauvan lääkärikäynnillä. Paria äitiä olen tavannut muutaman kerran lounaalla, kävelyllä ja kutsuin heidät myös meille kylään.
Heidän kautta sitten kuulin musiikkiryhmästä (kai sitä vois muskariksi kutsua). Kotona mä melkein joka päivä laulan vauvalle niin, että ollaan kasvotusten. Laulan suomeksi ja toivottavasti tulevaisuudessa siitä on apua kielenkehitykselle. Mä oon kuitenkin ainoa täällä kuka puhuu suomea vauvalle.
Ryhmä on aina kerran viikossa ja se pidetään aina eri paikassa jonkun äideistä kotona. Paikat on aika laajalla alueella ja ilman autoa vähän hankala osaan päästä. Nyt oli kuitenkin täällä meilläpäin ja päästiin ekaa kertaa mukaan. Se alkoi 10 ja väki saapui vähän ennen ja jälkeen. Aluksi äidit vaihtoi kuulumisia ja tarjolla oli teetä, kahvia ja kakkua. Mä saavuin ihan hikipäässä kun olin 20 min kävelly sinne ja osan ylämäkeen vaunuja työntänyt. Pääsin sisälle ja nostin vauvan vaunuista ylös (koska ei hän tietenkään viihdy siellä kun liike loppuu) ja sain puklut paidalleni. Näin. Kiva.
Onneksi kaikki paikalla olijat olivat äitejä lastensa kanssa joten kaikki ymmärsivät toisiaan. Meidän vauva oli kaikista pienin. Seuraavaksi nuorin oli 6 kk ja suurin osa oli 1vuotiaasta ylöspäin. Mä vähän aina jännitän lähtä uusiin paikkoihin vauvan kanssa kun en tiedä millainen hän on. Joskus sattuu masuun ja itkettää, joskus väsyttää niin paljon että itkettää, joskus vaan hymyilyttää ja joskus tulee maidot kaaressa ulos. Meillä on pientä rytmiä päivässä ja yleensä aamulla ottaa pienet päikkärit juuri 10 maissa. Huomasin, että hän alkoi väsyä, otin hänet hyvään asentoon ja kevyesti aloin heijata. Siellä oli paljon ääntä mutta se ei yleensä meidän vauvaa häiritse. Eikä häirinnyt nytkään ja hän nukahti mun syliin.
Samalla kun hän nukahti oli aika aloittaa laulut. Ensin oli hello laulu jossa käytiin kaikkien lasten nimet läpi ja samalla jokainen lapsi heilutti jotakin soitinta. Sitten jokainen otti vuorotellen pussista esineen ja siitä laulettiin laulu. Meidän pienimies se vaan nukkui vaikka välillä oli kovakin meteli. Ihan loppuvaiheessa hän havahtui kun oli oikein äänekästä mutta ei onneksi alkanut itkeä. Kiltisti katseli ympärilleen hieman hämmästellen.
Laulujen lopuksi lapset saivat vielä hetken leikkiä vapaasti ja äidit höpistä keskenään. Mä koitin imettää tässä vaiheessa ettei nälkä yllätä juuri kotimatkalla. Mutta oli liikaa nähtävää eikä malttanut keskittyä syömiseen. Edellisestä syömisestä oli reilu parisen tuntia joten vielä vajaan tunnin tiesin että pärjää kyllä. Kotiin tullessa olikin iso nälkä.
Oikein mukava kokemus oli ja mennään kyllä uudestaan kunhan vaan on lähellä tai helposti julkisilla mentävässä paikassa.
