Meillä alkoi lauantaiaamu mielenkiintoisesti…

Avomiehen vanhemmat tulivat meille perjantai iltana kylään viikonlopuksi. Me oltiin jo vauvan kanssa nukkumassa kun he saapuivat. Aamulla heräisin pikkasen ennen vauvaa siis vihdoin kun hän nukkui koska heräili yöllä tosi paljon. Söi kolmen tunnin välein ja huuteli tuttia siinä välissä. 7 maissa syötin ja laitoin vielä sänkyyn jos vielä hetken nukkuisi ja lopulta nukahtikin. Mä nousin ylös 8 ja kuuntelin että kohta hän varmasti herää niin hiljaa hiivin huoneesta ja menin käymään vessassa.
 
Mä en ikinä laita kotona vessan ovea lukkoon mutta kun nyt oli appivanhemmat kylässä laitoin oven lukkoon… juu en sitten enää päässyt ulos sieltä. Hetken yritin hiljaa avata lukkoa ja sitten jo avomies tuli kyselemään onko kaikki hyvin. Meitä alkoi naurattaa ihan hirveesti kun appivanhemmat huutelivat heippaa koska ei oltu vielä ehditty aamulla nähdä. Oven avaus ei ollutkaan ihan helppo juttu koska lukko oli oikeasti rikki ja heidän piti sahata rautasahalla lukko poikki. Ensin irrottivat koko kahvan ja siellä mä istuin pöntöllä kahva kädessä kunnes tajusin että sitä ei enää tarvita. 
 
Mä sanoin jossaa vaiheessa, että emmä nyt ihan tätä tarkottanut kun sanoin, että vauva voi viettää aikaa nyt isovanhempien kanssa. Kuulin oven läpi, että vauva iloisesti jutteli ja vaippakin tuli vaihdetuksi. Yöpuku tosin ei ollut vaihtunut päivävaatteisiin. No ymmärrän, heillä oli tekemistä saada mut ulos vessasta.
 
Tunnin verran joutuivat lukkoa sahaamaan ennen kuin mä oli vapaa. Huh olipas ihanaa päästä vessasta ulos. Mulla on aina ollut pieni kammo vessan lukkoja kohtaan varsinkin ulkomailla kun lukot niin ihmeellisiä. Eikä auta yhtään kun jää jumiin omaan vessan. Onneksi ei käynyt niin, että oltas oltu kahdestaan avomiehen kanssa kotona ja hän olisi lukinnut oven jostain syystä. Mä en olisi millään saanut sahattua sitä lukkoa poikki.
 
Semmonen alku viikonlopulle tällä kertaa.