Jälkitarkastuksessa on nyt käyty ja kaikki oli hyvin. Urheiluun en saanut lupaa. Toki saa käydä kävelylenkeillä mutta juoksuun ja saliin mun gyne sanoi, että ei vielä saisi. Kun ensin pitää käydä ”kuntoutuksessa”. Se pitää sisällään lantionpohjan lihakset ja vatsalihakset. Täällä heti synnäriltä lähtiessä annettiin ohjeistus varata aika kätilöltä 10 kerran käynnit lantionpohjan lihasten palautumiseen. Mulla ei ole mitään hajua mitä se pitää sisällään. Mun gyne vaan sano, että älä valitse semmosta kätilöä kuka antaa ohjeet ja lähtee huoneesta. Että pitäs olla semmonen kuka on sen koko ajan paikalla. Noi vatsalihas harjotukset voi mahdollisesti tehdä myös siellä kätilön luona tai etsiä siihen kinen.

Juttelin mun ystävän kanssa tästä ja hän mainitsi, ettei Suomessa tehdä mitään tämmöstä enkä mäkään ole koskaan kuullut, että ihan pitää kätilöltä aika varaa tätä varten. Tärkeäähän se on saada paikat kuntoon mutta että ihan kätilön avulla… Luulin, että saan ohjeet minkä avulla kotona sitten jumppaillaan. No olihan ne täällä tosi tarkkoja raskausajan diabeteksen kanssakin ja laittovat mut kaikenmaailman tarkkailuun ja opetuspäiviin vaikka ei mulla mitään edes ollut (yksi arvo rajalla rvk7).

Kysyin saanko mä ottaa vauvan sinne sitten mukaan ja mun gyne sanoi, että osa antaa ja osa ei. Jaa mihinkäs mä sitten ton vauvan laitan? Hän sanoi, että voihan sen jättää vaikka odotushuoneeseen! Täh?! Vaikka täällä lääkärit toimii omissa pienissä klinikoilla ja sinne pitää olla koodit tai soittaa ovisummeria. Emmä kyllä siltikään jättäs vauvaa yksin koska koko ajan miettisin onko sillä kaikki hyvin. Joko pitää löytää semmonen mihin voin ottaa vauvan tai saada ilta/viikonloppu aikoja, että vauva on isän kanssa. Mutta en haluisi hukata meidän perheen yhteistä aikaa yhtään.

Mieliala on mulla ollut hyvä viime viikkoina. Alkaa hieman hormonit tasaantua eikä enää ole niin itkuherkkä olo. Oma äitiys alkaa vahvistua ja osaan ottaa jo vähän rennommin pienen kanssa. Musta on ihana olla äiti enkä koe olevani kotona jumissa, oikeastaan musta on kiva että saan olla kotona hyvällä syyllä. Mä oonkin aina halunnut olla kotiäiti. Välillä ärsyttää kun ei voi juoda tai syödä ihan mitä lystää. Mulla se nyt on lähinnä kahvi ja limsa. Kahvia juon useimmiten kofeiinittomana joten sitä voi huoletta juoda enemmänkin. On päiviä jolloin olen jo normaalin kahvin juonut, tekee mieli lisää ja illalla vaikka vielä lasi limsaa olis kiva. Meillä tuo vauva tuntuu reagoivan herkasti mun syömisiin ja juomisiin niin en halua pienen mahaa ärsyttää turhaan.

Painoa on vielä on kolmisen kiloa enemmän kun ennen raskautta mikä on musta tosi hyvin koska en ole kunnolla liikuntaa harrastanut pitkään aikaa enkä ollut millään dietillä tai varonut syömisiäni. Mä myös teen joka päivä itselleni lounasta ja syön vaikka väsyttäs tai vauva huutas vieressä. Lisäksi iltasin syödään yhdessä avomiehen kanssa. Sain myös normaalit farkut jalkaan. Pikkasen ehkä tiukat vielä mutta menee kiinni ja niissä on ihan hyvä olla ja liikkua.

Onhan tää kroppa eri tuntuinen kun ennen. Kävin ennen raskautta paljon salilla ja jopa jotain lihasta saattoi jossain näkyä. Alkuraskauden kävin aika normaalisti vielä salilla mutta puolen välin jälkeen paha iskias lopetti oikeastaan kaiken liikunnan. Siinä ajassa on hyvin kadonnut lihakset ja kroppa pehmentynyt paljon. Toki tähänkin kroppaan olen tottunut ja siinä viihdyn mutta pikkasen jo kaipaan sitä vanhaa versiota ja kunnon hikitreeniä.