Juhlat itselle ja vauvalle

Asun sen verran kaukana ystävistä, että ei tule usein tavattua. Varsinkin nyt raskausaikana olisi ollut ihana nähdä ystäviä useammin. Onneksi on netti ja tän blogin kautta he myös pääsevät hieman seuraamaan raskauden etenemistä. Vertaistukea saa sitten vaihdettua viestien välityksellä.

Mulle tuli heinäkuun alussa mieleen, että voisin järjestää itse itselleni baby shower juhlat. Kutsuin mulle tärkeitä ihmisiä ja mainitsin kutsussa, että nämä on enemmänkin tavataan ystäviä juhlat. Lahjoja ei tarvitse tuoda kunhan saan ihanat ystävät paikalle. Mitään ohjelmaa en myöskään aio järjestää mutta pientä syötävää ja juotavaa tarjoan. Laitoin kutsuun vaan aikahaarukan ja sanoin, että paikalle voi tulla kun itselle sopii. Lisäksi saa ottaa omat lapset mukaan jos tahtoo.

Valitettavasti päiväksi sopi ainoastaan yksi kun en keskellä viikkoa halunnut järjestää ja kahdesta viikonlopusta mulle itselle sopi vain yksi lauantai. Tietenkin kesälauantai on myös suosittu hääpäiväksi joten kaikki ystävät ei pääse tulemaan sen takia.

No mähän sitten innostuin tosi paljon näiden ”juhlien” järjestämisestä. Ensin etsin netistä vaikka millasia ideoita ja koristeita. Aina kun löysin jotain kivaa sen toimitusmaksut oli liian korkeat tai toimitus liian myöhään. Luovutin hetkeksi ja päätin käydä ihan kaupoilla katsomassa mitä on tarjolla. Ei Ranskassa kai ole tapana baby showereita järjestää niin mitään siihen liittyvää en löytänyt. Päätin alkaa vaan koota juttuja ja värejä joista tykkään. Eka mukaan tarttui lautasia, mukeja ja serviettejä. Sitten ruoka puolelta löysin värien mukaan muutamat namut.

Kotona sitten jatkoin netin selailua mutta tällä kertaa etsin mitä osaisin tehdä itse. Niin niitä koristeita alkoi syntyä. Tein aina ensin yhden ja sitten etsin lisää ideoita. Mä en todellakaan osaa odottaa, että mulla on valmis paketti ideoita ja sitten vasta alan tekemään. Eikun heti vaan ja siitä se sitten kokonaisuus muodostuu. Mua ei itseä haittaa jos on vähän sitä sun tätä enkä koskaa ole ollut tarkka, että kaikki pitää olla just eikä melkein.

En malta odottaa, että pääsen huomenna laittamaan koristeet paikoilleen ja saan ystävät kokoon.

photo_collage_maker_rywygo.png

photo_collage_maker_uubec3.png

Suhteet Ystävät ja perhe Mieli Raskaus ja synnytys

Raskausvatsa ja sen huomiointi

Oon nyt ollut lomalla muutaman päivän ja tekemistä on riittänyt. On ollut rippijuhlaa, asioiden hoitamista, perheaikaa ja ystävien treffaamista.

Vauvamasu on pullahtanu enemmän esiin ja tuntuu nyt kasvavan koko ajan. Vai onko se hyvä ruoka mikä sitä vatsaa kasvattaa haha. Tuntuu, että ihan muutamassa päivässä masu on kasvanu kokoa ihan reilusti.

Tuli tosta mieleen kun oon usein kuullut kuinka monet kokee, että heidän raskausvatsaa  kosketaan tai sen kokoa kommentoidaan. Myös niin, että ihan tuntemattomat tekee tätä samaa.

Mä en ole oikee kokenu (vielä) kumpaakaan noista. Ei mun vatsaa ole kukaan tuntematon tullut koskemaan eikä mua häiritse jos mun perhe tai ystävät haluaa koskea. Tosin sitäkään ei kovin paljoa ole tapahtunut. Ei mua sekään kyllä häiritse, että joku on jotain mieltä mun masun koosta. Oli se pieni tai iso niin siinähän se on just semmosena kun se on. Onhan tässä vielä muutama kuukausi aikaa ja masu ehtii kasvaa vielä paljon. Tähän asti mä oon ite ollut se kuka miettii, että minkäs kokonen mun masu on ja pitäskö sen olla jo isompi vai onko nyt jotenkin jo liian iso. Mutta niin kauan kun tiedän, että vauva kasvaa suht oikeaan tahtiin niin masu saa olla mitä koko vaan.

Ehkä tässä asiassa on myös iso rooli odottavan äidin persoonallisuudella ja mieltymyksillä. Mä nyt kuulun siihen porukkaan ketä ei häiritse kommentointi tai koskeminen. Toki emmäkään mitään ilkeitä kommentteja halua kuulla. Mä myös itse helposti reagoin kun näen raskausvatsan. En mä tuntemattomien vatsoihin puutu millään tavalla mutta kyllä mä ystävän vauvamasusta jotain aina sanon.

Näissäkin asioissa on varmasti maiden välisiä eroja. En usko, että Ranskassa kukaan menee koskemaan tuntemattoman raskausvatsaa tai juurikaan kommentoi sen kokoa. Siellä mun työperheessä he varmaan kerran mainitsivat jotain mun masussa. Sekin tilanne oli semmonen, että masu oli alkanut näkyä selkeemmin ja he vaan iloisesti sanoivat, että nythän se alkaa sieltä näkyä.

Ainiin sanoihan mun eno kun mut näki, että kohtahan toi masu poksahtaa jo. Vastasin vaan nauraen, että toivottavasti ei vielä kun on se muutama kuukausi laskettuun aikaan vielä jäljellä.

Suhteet Oma elämä Raskaus ja synnytys