Kohta lomalla

Pari viimestä päivää töitä jäljellä ja loma lähenee.

Suomen loma suunniteltiin elokuulle kun mulla loppuu työt. Virallisesti työsopimus loppuu tän kuun vika päivä mutta maanantaisin mulla aina vapaa niin loma alkaa jo pe työpäivän jälkeen.
Ensin mä lennän yksin ja sitten perässä tulee avomies, hänen veljet ja vanhemmat. Viikon olen oman perheeni kanssa ”yksin” ja sitten saapuu Ranskan perhe. Heidän kanssaan tarkotuksena on hieman tutustua Suomeen ja valittiin muutama eri kaupunki. 

Ensin muutama päivä Helsingissä jonne tulee myös mun vanhemmat. Vuokrattiin autot ja ajellaan sitten Tampereelle ja Turkuun. Tämän jälkeen avomiehen veljet palaa kotiin ja me muut lähdetään mökkeilemään. Tämä tulee varmasti olemaan mun suosikki aikaa. Jännä nähdä kuinka jaksan masun kanssa ajella ja kierrellä. En aio edes vielä miettiä millaiset kelit Suomessa on ollut tai tulee olemaan. 

Kyllä mua vähän jännittää lentää yksin Suomeen. Mä olen paljon lentänyt yksin, seikkaillut uusilla kentillä ja aina kaikki mennyt hyvin. Enkä mä koe, että raskaus on este lentämiselle jos kaikki on hyvin. Mutta edellisen kerran huimaus koneeseen mennessä jätti pienen pelon. Vaikka takaisinpäin tullessa ei kyllä ollut mitään ongelmia.

Jännitän vaan, että mitä jos sama käy uudelleen ja mulla ei olekaan ketään apuna ja tukena. Ensinnäkin mun pitää olla stressaamatta koska se pahentaa asiaa samantien. Sitten mukaan paljon syötävää (suolasta ja makeaa) ja kentältä heti ostan juotavaa. Pitää olla mukavat vaatteet ja niin ettei tule kuuma. Kuuma on pahin ja sillon huimaa helpommin.

Sitten pitää vaan törkeesti pyytää istumapaikkaa muilta jos vapaana ei ole (esim. lentokone bussissa jos sillä taas mennään) ja heti pyytää apua jos olo huononee.

Kaikki menee hyvin! Suurin ongelma tulee varmaan olemaan vessassa ravaaminen haha.

Suhteet Oma elämä Raskaus ja synnytys Matkat

Koti-ikävä iski

Koti-ikävä iski just nyt! Tai miksi sitä ikinä kutsuakin kun koti mulla on täällä. Suomi koti-ikävä. Päivät vähenee töissä ja Suomen reissu lähenee. Paljon voi vielä tapahtua enkä enää malttas odottaa sinne pääsemistä.

Haluan nähdä mun perheen ja ystäviä. Päästä juttelee ihan kasvotusten tai olla vaan heidän lähellä. Päästä syömään ruokia mitä kaipaan (tosin suurinosa niistä on nyt kielletty). Päästä höpöttämään omalla kielellä ja ihan vaan, että ymmärtää kaikki pienimmätkin jutut.

Oon nyt ollu parisen viikkoa yksin kotona kun avomies ollut työmatkalla. Oon vaan sinnitellyt, hoitanut flunssaa ja koittanu jaksaa vähillä yöunilla. Avomies on matkalla kotiin ja vielä vuorokausi pitää odottaa. Viime yönä nukuin hyvin ja tänää olo on ollut taas oma itseni mutta nyt se ikävä puskee pintaan. Nyt kun taas jaksaa muuten niin alkaa nämä ikävän tunteet ottamaan valtaa. Olen koittanut ollu ikävöimättä liikaa ja nyt en vaan enää mahda mitään.

Kyllä se taas tästä. Ensin saan avomiehen takaisin kotiin ja se ikävä helpottaa sitten noin viikko ja olisi Suomen vuoro.

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe