Vähän ajatuksia mun alkukuun Suomen käynnistä. Mulle oli todella tärkeetä päästä näkemään mun perhettä. Ainoa ketä olin nähnyt mun perheestä raskausaikana siihen asti oli mun sisko ja silloinkin olin vasta juuri saanut tietää olevani raskaana. Toki mun omassa mielessä olin jo tosi raskaana mutta ei mulla vielä oikein mitään oireita ollut eikä varma olo yhtään tulevasta. Enkä tässä tapauksessa malttanut olla kertomatta siskolle kun halusin jakaa uutisen jonkun mun perheen jäsenen kanssa ihan kasvotusten. 

Jatkuvasti olen päivittänyt mun perhettä ja lähimpiä ystäviä raskauden etenemisestä viestien välityksellä. Mutta ei se ole sama kun oikeasti jutella kasvotusten, kertoa omia tuntemuksia ja jakaa kokemuksia. Tämä Suomen visiitti tuli aika kivaan aikaan raskauden puoleen väliin. Vatsa juuri pullahtanut enemmän esiin ja itsellä varmempi olo vauvasta kun liikkeet jo vähän tuntuvat.

Mä oon ihmisenä muutenkin semmonen, että tykkään jakaa kokemuksia. Pidän siitä, että on joku jonka kanssa tehdä asioita yhdessä,  joku jolle kertoa tapahtumista ja myös siitä, että se joku ei vaan aina ole mun avomies. Ystävät on todella tärkeitä mulle vaikka ei asuta edes samassa maassa tällä hetkellä. Mä en tarvi koko ajan ystäviä ympärille mutta on tärkeää, että mulla on pari super läheistä ystävää kenelle voin kertoa kaiken, luottaa heidän tukeensa ja saada heiltä neuvoja (sama toimii multa heidän suuntaan). Tässä kohtaa erityisesti haluan sanoa kiitos Niinalle. Sä oot huippu ystävä. 

Perheeltä saama tuki on myös kullan arvoista. Siskolta saatu tuki ja kokemus. Veljeltä ja hänen vaimolta saatu apu ja kokemus kun hänen lapset vielä pieniä sekä vanhempien kokemus vuosien takaa; ensin ovat meidät kasvattanut ja sitten vielä lastenlasten elämässä mukana olemalla. Heiltä saadut neuvot ja vinkit laitan kaikki muistiin. Toki tämä jääräpää tekee mitä haluaa tai ainakin kokeilee ensin oman pään mukaan ja palaa sitten siihen alkuperäiseen neuvoon. Onneksi mun perhe tuntee mut erittäin hyvin.

Yritin saada mun äidin tuntemaan vauvan liikkeet mutta tottakai heti loppui kun käsi tuli vatsalle. Tiedän, että on paljon naisia ketkä ei pidä siitä, että raskausvatsaan kosketaan mutta mä oon sitte se toinen ääripää. Mua ei haittaa yhtään. Toki ei kukaan täysin tuntematon ole vielä sitä tehnyt joten ehkä se olisi vähän erikoista. 

Ranskassa mulla on myös uusi perhe avomiehen kautta. Hänellä on oikein ihanat vanhemmat ja veljet. He ovat innoissaan tulevasta vauvasta ja hänen äiti usein kyselee mun vointia. He asuvat eri kaupungeissa joten koko ajan ei heitäkin nähdä mutta tarvittaessa niin usein kun halutaan.

Perhe on aina ollut mulle tärkeä asia mutta kai sitä mennään uudelle asteelle kun tiedossa on oma perheenlisäys.