Kesä tuli

Nyt on riittänyt lämpöä täällä. huh. Muutamat viime päivät on ollut 30 astetta ja se on jo alkanut tuntua kropassa. Mä tykkään lämmöstä mutta helposti mua alkaa heikottaa tai pyörryttää jos ilma ei yhtään vaihdu tai olen suorassa auringonpaisteessa pitkään.

Pari päivää kävin puistossa hetken nauttimassa lämmöstä ja piknikistä. Osin pysyin varjossa tarkoituksella. En tiiä onko se tää raskaus mut kauaa en jaksanut olla.

Eilen käytiin ostoskeskuksessa hankkimassa miehelle puku ja samalla käytiin leffassa katsoo uusin Pirates of the Caribbean. Meillä on noin 25min bussimatka sinne ja bussissa ei ollut ilmastointia. Ikkunat oli auki niin bussin liikkuessa oli ihan ok ilma mutta pysähdyksissä tuli vähän lämmin. Puku löytyi nopeasti ja muutama muukin käytännön juttu samalla. Käytiin syömässä ja sit leffaan. Siellä oli niin kuuma! Meidän leffa pyöri ylimmässä huoneessa ja jo sinne kävellessä huomasin kuinka lämmin on. Aluksi penkkiin istuessa tuntu ihan ok vielä mutta puolessa väliin leffaa mulla alko keskittyminen herpaantua kun alko tulla kuuma. Onneks mulla oli vettä mukana. Ulos olikin ihana mennä kun siellä kävi tuuli ja lämpö tuntui oikein mukavalta.

Kotona:

Ollaan tehty nyt paljon itse mehuja ja jääteetä. Meillä on kone millä saa tehtyä mehua vaikka mistä. Me käytetään aika perus aineksia eli hedelmiä ja sekään esim. porkkanaa. Vihermehut vaatii vielä vähän harjoitusta tai ehkä kannattas lukea reseptejä ja noudattaa niitä aluksi. 

mehu.jpg

Jäätee menee kans ihan omasta päästä. Joko tehdään kuumaan tai kylmään veteen. Mä tykkään lisää vähän hunajaa antamaan makeutta ja siinä se. Odottaa, että on muhinut tarpeeksi, sitten vaan jääpaloja sekaan ja nauttimaan.

icetea.jpg

Mä satuin olla kaikki helteisimmät päivät vapaalla töistä. Nyt 24 astetta niin kelpaa hyvin mennä puistoon lasten kanssa loppuviikon ajan. Ja saadaan viilennettyä meidän minikotia. Meillä onneksi paistaa vaan aamuaurinko ettei ihan ylikuumene sisältä.

Hyvinvointi Mieli Höpsöä

Tulevan isän rooli raskausaikana

Niin eihän se mies ole raskaana eikä sen elimistö muutu. Ei tunteet heilahtele eikä ole pahaolo. 
Mun avomies on eniten tuskaillu mun syömisiä alkuraskaudesta kun aina kun hän teki tai ehdotti jotain ruokaa mun ei tehnyt yhtään mieli ja tuli vaan huono-olo. Vaikka tämä muuttui niin edelleen hän oli sitä mieltä että mikään ei kelpaa kuitenkaan. Joten mä päätin useimmiten mitä me syödään.

En tiedä yhtään miten muiden perheissä toimitaan ja kuinka paljon tuleva isä on mukana raskaus asioissa, tuleeko mukaan neuvolaan tai ultraan, kuinka paljon tietää äitiyslomista yms.

Meillä tuo mies on joutunut aika raskaus infon kohteeksi. Hän on selvittänyt asioita netin kautta, mihin meidän pitää mennä, mitä papereita pitää täyttää. Kyllä mäkin ranskaa lukea pystyn mutta se on hidasta ja ihan kaikkea en aina ymmärrä. Hän kun on se kuka ymmärtää lääkäriä täysin koska mun kielitaito ei todellakaan riitä tähän sanastoon. Tosin on alkanut tulla moni uusi sana tutuksi viime aikoina. Hän siis tietää ennen mua kaiken. Mulla on jo taustalla aika paljon raskaustietoutta ennestään mutta nyt Ranskassa ollessa en ole paljoo huudellu, että kyllä minä tiedän vaan tarkasti kuunnellut mitkä täällä on käytännöt. 

Mies tulee mukaan jokaiseen lääkärikäyntiin ja ultraan. Verikokeissa pystyn käydä ihan yksinkin varsinkin kun tiedän että siinä labrassa ainakin osa puhuu englantia ja huippu hyvä pistäjä aina ollut. Vaikka pärjäisin yksinkin joka paikassa niin haluaisin silti että mies tulee mukaan näihin käynteihin. Sillon hän oikeasti tietää missä mennään ja mitä mä käyn läpi. Osaa tukea erilailla kun ymmärtää enemmän.

Sairaalassa meillä on tapaaminen lääkärin kanssa vajaa kuukauden päästä. Mulla ei ole mitään hajua miten täällä suhtaudutaan isään mukana synnytyksessä tai onko sairaalassa mahdollisuutta perhehuoneeseen. Ollaan jo yhdessä mietitty kysymyksiä joihin haluttas tietää vastaus.

Mielialanvaihtelut on varmaan ärsyttävin asia hänelle tähän asti. Ärsyttää kyllä myös mua itseäni kun aamulla saattaa olla iloinen olo ja sitte muuttuu vaan niin äkäseksi tosta noin vaan.
Ollaan tästä juteltu ja oon sanonut, että syy ei todellakaan ole hänessä mutta hän nyt sattuu olemaan mun kiukun kohde (so sorry). Onneksi tämä on tasottunut alun jälkeen ja nyt en edes muista koska viimeksi olisin ollut kiukkunen. Mulle on tosi tärkeetä, että hän ymmärtää jos olen väsynyt tai olo on epämukava. Tähän asti on mennyt hyvin ja hän on pitänyt musta hyvää huolta varsinkin päivinä kun ei vaan oikeen jaksa mitään ylimäärästä. Pientä kivaa ylläriä oonkin hänelle suunnittelemassa.

Nyt mä oon alkanu tuntee selkeemmin vauvan liikkeitä. Vielä tosi kevyitä mut sen verran selkeitä, että enää ei tarvi miettiä onko se ilmaa vai vauva. Avomies odottaa jo kovasti, että hänkin tuntisi liikkeitä vatsan päältä. Siihen menee varmasti vielä muutamia viikkoja. Yhdessä sitä odotellen.

 

Hyvinvointi Mieli Raskaus ja synnytys Ajattelin tänään