Nyt kun avomiehen perhe tietää, että ymmärrän jo hieman ranskaa on koko tämä päivä sitten puhuttu pelkkää ranskaa. Siis enhän mä edelleenkään sitä voi sanoa osaavani mutta hieman pystyn ymmärtämään. Mä siis vastaan englanniksi. Ollaan kyläilemässä heidän luonaan tämä viikonloppu. Mä oon aivan puhki jo ekasta päivästä. Aamusta iltapäivään oli keskittyminen vielä hyvä ja ymmärsin suht hyvin mutta nyt ei enää aivot ota mitään vastaan. Töissä joudun ymmärtämään ranskaa ja keskittymään kun perheen äiti ei puhu englantia mutta se on noin 10 minuuttia kerrallaan keskittymistä.

Oon nyt koittanut kuunnella aina lauseen loppuun vaikka en heti ymmärräkkään tai kunnolla kuunnella koko tarinan. Usein ymmärrän tarpeeksi sanoja, että tajuan koko asian idean. Todellakaan en ymmärrä sanasta sanaan. Heti jos aihepiiri on tuttu ymmärrän enemmän kun taas jos puhutaan aiheesta mistä en muutenkaan tiedä niin menee kaikki ohi. 

Huomaan, että kun olen väsynyt en enää edes kuuntele. Välillä sanon suoraan, että nyt menee ohi ja välillä vaan nyökkäilen että juu juu. Mulla on kyllä aika helposti luettavissa olevat kasvot ja helposti huomaa jos en ymmärrä. Aviomies on jo ammattilainen tässä ja huomaa heti kun en ymmärrä vaikka kovasti nyökkäilenkin. 

Mä päätin jäädä heidän kotiin lepäämään kun muut lähtivät vielä kylille. Valintana oli mennä avomiehen ja hänen veljensä kanssa yksille tai hänen äidin kanssa paikallista näyttelyä katsomaan. No musta veljesten on hyvä viettää aikaa keskenään kun harvemmin näkevät ja vaikka kiinnostavia näyttelyjä tarjolla niin mun keskittymiskiintiö oli tältä päivää täynnä.  Tänään päivällä käytiin puutarhassa missä tosi kaunis ulkoalue ja sisätiloissa paljon erilaisia kukkia ja kasveja. Siellä oli kasveja eripuolelta maailmaa, osa kostean kuumissa huoneissa ja osa viileässä. Oon aiemminkin käynyt tälläsissä puutarhoissa  ja ne on ihan kivoja paikkoja vierailla.