Työrytmi
Nyt oon kaksi viikkoa tehny töitä perheelle ja oon kyllä tykänny kovasti. Alkuun oli muistettavia juttuja, kuka haetaan ja monelta, millon takas kouluun vai jääkö kotiin. Ymmärtää miten asiat toimii kotona ja millainen heidän rytmi on koska töitä teen heidän kotona. Mutta tärkeää on myös löytää oma rytmi ja oma tapa toimia uusien lasten kanssa. Tutustumista molemmin puolin.
Työperhe on kyllä ollut todella tukeva ja he sanoivat jo alussa, että mä olen pomo sillon kun olen lasten kanssa. Tietenkin lapset testaa mua ja sitä kuinka paljon annan periksi. Myös tässä asiassa täydet pisteet vanhemmille kun kotiin tullessa käydään päivä läpi ja jos lapset on käyttäytynyt huonosti antavat vanhemmat kyllä heti palautteen lapsilleen. Joka kerta ovat tehneet lapsille selväksi, että minua pitää totella. Mä oon hoitajana tiukka mutta kun rajat on selvät niin silloin voi hullutella ja ihan vapaasti leikkiä. Käyn lasten kanssa paljon ulkona, keksin joka päivälle askartelua eri tavoin ja olen ison osan ajasta lattialla heidän kanssa.
Mun työnkuvaan kuuluu lastenhoidon lisäksi vain lounaan laitto ja välipala. Eli päiväuni aikaan mulla on omaa aikaa. Usein siinä mietin iltapäivän tai seuraavan päivän puuhat mut muuten ei tarvi tehdä mitään.
Oon myös todella nauttinut tehdä 30 tuntista työviikkoa. Maanantait vapaana, tiistaina lyhyt päivä ja vaan kolmena päivänä täys työpäivä. Palkkassahan tuo tottakai näkyy mutta just nyt pärjätään tälläkin ja hyvä niin.
Kielen kanssa on nyt niin, että kuulen ranskaa enemmän kun aiemmin. Perheen äiti puhuu mulle ranskaa ja mä hänelle englantia niin nyt on ollu pakko ymmärtää ja keskittyä kun en voi pyytää häntä puhumaan englantia. Lapsille puhun koko ajan englantia mutta paljon sanon sanoja molemmilla kielillä kun heidän osaaminen ja ymmärtäminen on vielä niin alussa. Toistaminen on tärkeää ja sitä kautta sanat alkaa jäämään lasten mieleen. Elekieli on myös isossa roolissa kun ihan täysin ei yhteisiä sanoja aina löydy ja muutenkin tapa mulle opettaa uutta kieltä. Liikaa ranskaa en halua lapsille puhua koska tarkoitus on se, että he oppivat englantia. Ja mitä enemmän mä käytän ranskaa sitä vähemmän he oppivat englantia.
Nyt odottelen kunnon kevättä tai lähinnä lämpösiä päiviä. Tällä viikolla oli jo yhtenä päivänä 18 astetta lämmintä (tosin tohon yhteen päivään lämmin jäi). Iltapäivällä otan eväät mukaan ja mennään puistoon viettämään aikaa. Lapset nauttivat ulkona olosta ja vähemmän kinasteleva keskenään kun kotona ollessa. Toi ulkona olo nyt on suomalaisille niin itsestään selvyys mutta mun mielestä täällä se ei ole. Ja mä nyt tiedän vaan omasta ja Pariisin ympäristön kokemuksesta. Kuten siellä mun entisellä työpaikalla päiväkodissa ei ollu edes pihaa eikä puistossa käyty kun pari kertaa puoleen vuoteen. Hurjan pitkiä päiviä lapset hoidossa eivätkä käy ulkona. Huh. Sää vaikuttaa heti. Ei täällä missään näy lapsia ulkona leikkimässä jos vähänkään märkä keli ei siis tarvi edes sataa. Aurinkoisena päivänä sitte taas kaikki paikat aivan täynnä. Mutta nyt mä saan päättää ja me ulkoillaan paljon.
