Ystävänpäivän viettoa Lontoossa

Tämän ystävänpäivän vietin eri maassa mun avomiehen kanssa. Tosin ei me sitä muutenkaan oikeen mitenkään vietetä. Mietin etukäteen jotaan kivaa mitä voisin jättää kotiin ja sitten aamulla kertoa mistä kaapista etsiä. Enhän mä muistanu mitään paketointeja tehdä ja olin vaan nopeesti pussissa laittanu kaapin takaosaan. Laitoin sitten edellisenä iltana viestillä ohjeet mistä etsiä kun tiesin, että näkee vasta aamulla viestit. Ei mikään iso juttu mutta tykkään tehdä pieniä yllätyksiä. 

Siskon lasten mielestä oli kivaa, että mä olin heidän kanssa. Kuulemma parempi näin ja heidän mielestä ovat parempaa seuraa kun mun avomies haha. Ei meillä mitään suunnitelmia ollut eikä päivää mitenkään ollut tarkoitus juhlistaa. Mulle on tärkeetä vaan saada olla lähellä mun perhettä kun aina siihen ei ole mahdollisuutta. Ihana päivä, hiustenlaittoa, käytiin kaupungilla, ostoksilla, kahvilla. Yhdessä oloa. Ei siihen sen kummempia tarvita. Aurinkokin paistoi ja lämmitti kivasti. Illalla hyvää ruokaa ja siinä se.

 

image_0.jpg

Suhteet Ystävät ja perhe Matkat Ajattelin tänään

7 tuntia bussissa

Matka Pariisista Lontooseen alkoi kello 9 aamulla kun bussi lähti liikkeelle. Matkaa tein flixbus yhtiöllä ja liput edestakasin oli noin 60€. Aiemmin en ole bussilla menny ja Pariisista olen aina menny junalla. Nyt kuitenkin hinta ratkaisi tämän tilanteen. Tällee suomalaisena (tai ihan vaan tarkkana itsenäni) otti muutama juttu heti silmään. Matkalipun tulostaessa sanottiin, että pitää tulostaa itse oma laukkutagi ja kiinnittää se laukkuun. Mä näytin olleen aikalailla ainoa kuka sen oli tehny. Muille kuski jakoi sitten niitä tageja täytettäväksi. Tosin osa oli reppureissaajia eikä mahdollisuutta lippuja tulostaa. Toinen juttu oli se, että ilmoitettiin että pitää olla viimeistään 15min ennen lähtöä bussilla. Viimeset henkilöt tulivat tasan 9 jonka jälkeen pyysivät muita matkustajia vaihtamaan paikkaa jotta saisivat istua yhdessä.

Reilun tunnin jälkeen mun piti päästä vessaan. Eihän siinä mitään mutta kun heti sinne päästyäni huomasin, että ei näköjään vedä kun edellisenkin paperit siellä, eikä muuten ole paperiakaan ja tadaa ei tule vettä käsien pesuunkaan. Mahtavaa… Toivottavasti ei tarvi kovin montaa kertaa käydä.

Alkumatka meni nopeesti. Mulla oli evästä ja onneksi oli tarpeeksi kun ei pysähdyksiä eikä mahdollisuutta ostaa mitään. Osan ajasta viestittelin kavereiden kanssa ja muutenkin netissä. Yritin nukkua mutta en saanut unta. Otin kotoa mukaan pienen tyynyn niin oli ainakin mukava vaan olla. Mun vieressä ei siis istunut kukaan niin sain tilaa itselleni ja tavaroilleni enemmän. Tosin edessä istuvan tytön takki oli puoliksi mun sylissä vähän väliä ja molemmat edessä olevat laittovat penkit niin alas kuin mahdollista. 

12 maissa tultiin passintarkastus pisteeseen. Eka ulos bussista ja ranskanviranomaiset. Takaisin bussiin, ajettiin muutama metri ja englanninviranomaiset. Multa se kysy, että asunko Englannissa? En. Asun Ranskassa. Kiitos, hei. Heti wc:n nähdessäni pikapikaa sinne kun oli tilaisuus (hyvä niin kun bussin vessan tilanne ei näyttänyt muuta kun pahenevan). Kaikki taas kyytiin ja ajettiin junaan sisään. Sitten ei muuta kun tunneliin ja ylitykseen (vai alitukseen?). Lähdön huomasi vain siitä kun bussi alkoi kevyesti heilua. Aikaa meni noin 40min ja taas tienpäälle. Luin hetken kirjaa mutta sitten uni vei voiton (vihdoin). Noin puolitoista tuntia sain nukuttua ja herätessä oli jo maisematkin paremmat. Molemmissa maissa todella harmaata ja sumuista mutta nyt oli ainakin katseltavaa kun ajettiin kaupungissa.

Bussissa piti olla pistoke puhelimen lataamista varten. Kuulemma penkin alla. Mä en sitä koskaan löytänyt. Ja bussin wifi lakkas toimimasta Englannin päässä. Bussi saapui Lontoonseen tunnin etuajassa jos lipun saapumisaikaan oli uskominen. Siitä mulla vielä metromatkaa vajaa tunti ja vihdoin siskon luona. 

Kaikenkaikkiaan ok matka ja meni yllättävän nopeesti. Takaspäin pitää vielä tehdä sama mutta ens kerralla mietin kyllä otanko sittenkin junan. 

Suhteet Oma elämä Matkat