Soulissa kolmannen aallon aikana

Aloitetaan tämän vuoden postaukset suurkaupungin fiiliksellä.

Me oltiin varattu hotelli jouluksi Soulista ennen kuin kolmas aalto alkoi ja sinne lähtö oli silloin kun oltiin aikalailla korkeimmillaan tapausten kanssa. Siinä me sitten mietittiin että perutaanko vai mennäänkö?

Päätettiin että mennään mutta päätettiin myös ettei tehdä mitään sisäjuttuja. Kaikki nähtävyydet mitä käytiin katsomassa oli ulkona ja siihen kun lisätään se, että me lähdettiin liikkeelle aikaisin aamulla niin aika yksin saatiin olla joka paikassa. Näin hiljaista suurkaupunkia en ole nähnyt koskaan. Tänne kun ei turistit nyt pääse niin paljon vähemmän on ihmisiä (+korona + talvi).

Mulla oli mielessä koko ajan kuitenkin että miksi me saadaan kierrellä kaupungilla? Eihän siellä ole ketään muita niin tilaa on. Mutta jos kaikki ajattelee näin niin silloin onkin joka paikka täynnä ihmisiä. Tosin aamuisin ei koskaan vaikuta olevan ketään missään koskaan. Paikalliset liikkuu enemmän puolen päivän jälkeen ja iltapäivät on aina vilkkaampia.

Hotelli valittiin ihan keskeiseltä paikalta ettei meidän tarvinut käyttää metroa ja kauemmas jos mentiin niin käytettiin omaa autoa. Hotellille saapuessa kaikilta mitattiin kuume ja valvottiin että laitetaan käsidesiä. Joka kerta kun palattiin hotellille niin heti tultiin näyttämään käsidesiä ja hotellin työntekijä katsoi vierestä. Jouluna säännökset kiristyi ja hotelli alkoi ottaa ylös ylimääräisten vieraiden nimet ja vieraita sallittiin vain yksi.

Me oltiin ajateltu niin että aamuisin käydään aina jossain uudessa paikassa ja iltapäivällä rauhallisempaa. Joko oltiin vaan hotellilla tai vietiin lapset puistoon leikkimään. Kaikki lastenleikkipaikat oli suljettu nauhoilla mutta meille riitti kunhan oli tilaa ja turvallista lasten juosta ympäriinsä.

Lisäksi jätettiin myös käymättä ravintoloissa ja tilattiin ruokaa hotellille. Meillä oli huoneessa ruuanlaitto mahdollisuus niin osa ruuista tehtiin myös itse.

Paljon jäi pääkaupunkia näkemättä korona rajoitusten takia mutta myös oman valinnan takia. Ajateltiin että kesällä mennään uudestaan ja silloin jos tilanne olisi vihdoin parempi niin tehdään vaan sisäjuttuja. Kuumalla ei muutenkaan haluta olla ulkona ja kiertää paikkoja.

Parissa seuraavassa postauksessa lisää Soulista.

Puheenaiheet Oma elämä Matkat

Tältä näytti meidän vuosi

Tammikuu

Perus arkea ja lasten kanssa puistoilua. Odoteltiin tietoa miten käy lähdön Etelä-Koreaan.. Lähtö piti olla alunperin huhtikuussa

Helmikuu 

Käytiin laajassa expat terveystarkastuksessa. Viimeinen kuukausi kun kaikki oli vielä normaalisti. Me osattiin odottaa erilaista vuotta muuton takia mutta tulikin kaikille täysin erilainen vuosi.

Maaliskuu

Ehdittiin juuri käydä Maxin vanhemmilla ennen kun lockdown alkoi. Max alkoi tehdä töitä kotoa.

Huhtikuu

Ekat maskit teki Maxin äiti meille. Tässä vaiheessa maskit oli vaan varuiksi jos sitä joskus tarvii. Tuntui niin oudolta ajatukselta koko maski. Olin varma että lapset ei ikinä suostu maskia pitämään eikä sellaista voi vaatia.

Ulkona käydään lupalapun kanssa. Saa olla tunnin ulkona ja alle 1km päästä kotoa.

Toukokuu

Kuun puolessa välissä saatiin tietoon uusi lentopäivä.

Muutto lähenee, metallilaatikot saapuu meille ja pakkaus alkaa.

Kaupunki jakoi kaikille 2 maskia. Ovikelloa soitettiin ja annettiin kangasmaskeja.

Kesäkuu

Koronatesti ja tuberkuloositesti.

Muuttomiehet tulee hakemaan meidän tavarat varastoon.

Me lähdetään ensin Maxin vanhemmille ja sieltä lento Suomeen. Ihanaa aikaa oman perheen ja ystävien kanssa.

Heinäkuu

Lento Etelä-Koreaan uuteen kotiin. Edessä korona testi ja valvottu 14pv karanteeni.

Elokuu

Päästään kunnolla tutustumaan ympäristöön.

Timpa aloittaa koulun.

Syyskuu

Ulkoilua, retkeilyä ja rannallakin käytiin vielä tähän aikaan vuodesta.

Lokakuu

Tee viljelmiä, autoilua, retkiä ja hotelliöitä

Marraskuu

Enää ei pärjää t-paidassa ja joutuu jo laittaa villapaitaa ja takkiakin päälle ainakin aamuisin.

Joulukuu

Tehtiin vielä pari isompaa retkeä.

Joulu ensimmäistä kertaa ihan oman perheen kesken.

Uskomaton vuosi monella tapaa. Meille vuosi 2020 oli hyvä vaikka niitä mutkia tulikin matkaan. Mutta kyllä mekin jo odotetaan että maailma normalisoituisi pian.

Perhe Oma elämä Vanhemmuus Ajattelin tänään