Viikko sitten Sunnuntain retkiaamu Bukbyeongsanille jonne meiltä on n.25min ajomatka. Muuten oltiin viikonloppu ihan kotosalla mutta la iltana päätettiin että mennään joku retki sunnuntaina tekemään.

Tämä reitti oli mainittu helpoksi…no mä sanoisin keskivaikea/haastava (lasten kanssa). Helpoksi teki varmaan se, että oli suhteellisen lyhyt reitti. Huipulle oli 1,4km mutta meillä meni tunti päästä ylös asti ja meni noin 40min tulla alas. Tosin kaikki on helpompaa kun ei ole ylimääräistä 20kg selässä.

Autolla pääsi 180m korkeuteen ja siitä lähti itse reitti kohti huippua joka oli 465,4m korkeudessa. Reittiä mennään koko ajan ylämäkeen, välillä pientä rappusta ja välillä vaikeaa kivikkoa ja saa etsiä jalansijaa huolella. Fiilikseltään tosi kiva kuitenkin.

Loppua kohden ihana näköalatasanne jossa mua tosin hieman jännitti etten vaan astu ohi mistään kohtaa vaikka olikin ihan reilusti tilaa. Tästä oli vielä pieni matka helppoa reittiä kunnes oli aika kiivetä huipulle. Matka ei ollut pitkä mutta piti mennä kiviseinämää ulos ja vieressä naru josta sai tukea.

Viimeinen osuus:

Tässä kohtaa mä luovutin tai enemmänkin päätin käyttää järkeä. Liian vaikea osuus mulle kiivetä Matsku selässä. Mä en täysin pystynyt luottaa itseeni, että pääsen ylös ja varsinkin alaspäin olisi ollut todella vaikeaa tulla. Max meni ylös asti Timpan kanssa mikä mua jännitti mutta luotin hänen taitoihin. Vähän harmitti etten päässyt loppuun asti mutta turvallisuus on tärkeintä. Tässä kohtaa pieni mies taas jo nukkui mun selässä.

Palaamatkalla alkoi jo heti tuntua reisissä että kiivetty on ja loppu matka meni ihan jalat täristen. Välillä piti ravistella ja kääntää ajatus vaan pois tärinästä ja keskittyä liikkumaan eteenpäin. Mikä riemu oli nähdä auto ja päästä istumaan!!

Rankka mutta hieno retki.

Busanin viikonloppuun kuului tietenkin myös retkeilyä. Tuttuun tapaan liikkeelle lähdettiin sunnuntai aamuna. Ostettiin mulle ja Maxille uudet vaelluskengät ja nyt niitä päästiin testaamaan ekaa kertaa kunnolla. Mulle kengät toi varmuutta kävelyyn ja olen iloinen että ne ostettiin vaikka kalliit olivatkin.

Ylös (ja alas) mentiin cable car avulla. Meille kävi todella hyvä säkä molempiin suuntiin ja juuri cable car:lle saapuessa se oli lähdössä ja päästiin viime hetkillä kyytiin. Oli vaan kaksi vaunua jotka meni 20min välein ylös/alas.

Meidän retki:

Suuntana oli south gate linnakkeen portti (itse linnaketta siellä ei ole, vaan portti..neljä porttia yhteensä ja paljon seinää..17km seinää). Ajaksi oli mainittu 20min kävelymatka mutta meillä meni kyllä vähän kauemmin. Perillä hetken aikaa annettiin lasten leikkiä ja syötiin pientä evästä. Ei kovinkaan innostava nähtävyys ollut tällä kertaa.

Paluumatkalla Matsku väsyi ja nukahti kantorinkkaan. Mähän en itse häntä näe mutta kun alkoi tulla hiljaista niin kysyin että mahtoiko poika nukahtaa? Siellä hän sitten nukkui alas ja autolle asti. Mun suureksi ihmetykseksi ei enää nukkunut koko loppu päivänä vaikka käytiin ennen ajomatkaa kotiin syömässä ja hetken pojat sai myös leikkiä.

Tämä oli helpoin reitti mitä ollaan tehty mutta me käveltiin vaan pieni osa koko puistosta. Siitä olisi voinut jatkaa tuntien ajan kävelyä eteenpäin. Todella erilaiset maisemat tällä kertaa. Syksyn väriloisto on poissa ja talvi on tullut. Myös näköalapisteellä näkymä oli kaupunkiin ei merelle.

Tämä kun oli niin helppo niin odotahan kun kerron millainen meidän seuraava retki oli..