Raskausviikot 10 ja 13

Käynti jännitti aika paljon etukäteen kun en oikein tiennyt mitä tällä kertaa tapahtuu. Ensimmäisellä kerralla Max oli mun mukana mutta nyt menin yksin. Menee hetki tottua tapoihin ja systeemiin täällä.

Ensimmäisenä otettiin taas verenpaine ja painon mittaus. Hetkeksi istumaan ja kutsuttiin tiskille, sieltä pissakuppi mukaan ja sitä täyttämään (oli muuten ainoa kerta kun on katsottu pissa tähän asti..) Taas odottamaan ja kutsuttiin toiselle penkille istumaan ja odottamaan. Tästä sitten lääkärin luokse.

Muutamat kysymykset ja sitten ultralla katsomaan vauvaa. Aluksi se ei liikkunut ollenkaan ja ehdin jo vähän pelästyä. Syke löytyi ja se oli hyvä. Sitten pientä liikettä myös vauvalta. Kasvaa oikeiden viikkojen mukaan ja kaikki oli hyvin.

Lääkäri kertoi seuraavasta kerrasta ja niskapoimun mittauksesta. Täällä tehdään sekä verikoe, että ultralla mittaus. Samoin oli Ranskassa.

Sitten vielä otettiin verikoe ja siitä tulee soitto vaan jos on ongelmaa. Tässä verikokeessa katsottiin vaan mun arvoja ja mitä lie. En edes tiedä mitä kaikkea testasivat. Hoitaja kuka otti verikokeen oli kyllä paras kuka on koskaan ottanut multa verta. Voisi sanoa että en tuntenut yhtään mitään.

Hoitajat ei juuri puhu klinikalla englantia. Vastaanotossa on yksi hoitaja kuka hieman osaa ja pystyy kommunikoimaan sekä hoitamaan uuden ajanvarauksen. Suurempia kysymyksiä ei siis pysty hoitajilta kysellä ilman kääntäjän apua. Onneksi ei ole ensimmäinen raskaus eikä tarvitse juuri kysellä raskaudesta.

Seuraavan kerran kävin lääkärissä  viikolla 13 ja tällöin otettiin niskapoimu ultra ja siihen verikoe.

Jälleen alkuun verenpaine ja paino. Ilmottautuessa annetaan aina ”neuvolakirja” eli täällä semmonen kirja mihin kirjoittavat mun raskausviikot, verenpaineen, painon ja seuraavan käynnin. Lisäksi mukana pitää olla usb tikku johon lääkäri tallentaa koko ultran videona.

Itse lääkärin luona käytiin mun vointi läpi ja vitamiini suositukset. Sain liikunta ohjeeksi kävelyä 20 minuuttia päivässä (ei mitään sen raskaampaa) ja mieluiten auringossa, että saan d vitamiinia.

Ultran teki sama lääkäri ja todella tarkkaan mittasi niskapoimun ja muutenkin kävi koko vauvan läpi.  Oikein aktiivisesti pieni liikkui ja on se niin ihanaa nähdä kuinka ”venyttelee” jalkoja ja kädet huitoo menemään. Käynnin jälkeen otettiin vielä verikoe.

Helpottaa tietää että nyt yksi kolmannes raskaudesta on turvallisesti ohi ja pieni selvisi alun.

perhe raskaus-ja-synnytys oma-elama lapset

Jejun loma raskausviikoilla 8-9

Jejun lomasta kirjoitinkin aiemmin täällä omat postaukset mutta tässä vähän erilaista näkökulmaa siitä reissusta.

Mulla oli jonkun verran pahoinvointia/kuvotuksen oloa ja väsymystä juuri viikoilla 8-10. Kaikissa raskauksissa nämä viikot ovat olleet ne pahimmat mulle. Laivalla en oikein saanut nukuttua ja aamulla oli hieman huono-olo. Loma oli kuitenkin varattu ennen raskautta eikä haluttu sitä perua. Ajateltiin että mä voin aina jäädä hotellille lepäämään jos sille on tarvetta.

Tiesin että tällä reissulla jää pitkät retket väliin ja ne mitä tehtäisiin niin mä en välttämättä pystyisi Matskua kantamaan kantorinkassa pitkään. Max kantoi siis välillä molempia poikia mutta Timpa käveli myös tosi reippaasti. Isoin ”ongelma” oli ehkä se että Matsku halusi vaan kävellä ja Timpa olisi mielellään ollut vaan Maxin hartioilla.

Otettiin rattaat aina mukaan kun oli mahdollista mutta eihän Matsku halua istua koska voi juostakin. Yhden kerran taisi itse pyytää rattaisiin jossa istui ihan hetken aikaa.

Pari ravintola kertaa meni mun osalta hukkaan koska ei vaan tehnyt mieli syödä tai tuli huono-olo. Pahin oli kun mentiin vähän hienompaan ravintolaan ja siellä oli aluksi aika lämmin ja se taisi aiheuttaa mun huonon olon. Alkupalan pystyin syödä ja pääruokana valitsin riisiä ja lihaa mutta riisisä oli jotain makeahkoa seassa ja sitä en pystynyt syödä juuri ollenkaan. Pojille oli pitsaa jota maistoin yhden palan mutta sekään ei maistunut oikein hyvältä. Tarjoilijoilta tuli hieman hämmentyneitä katseita kun ruoka jäi syömättä.

Kasvikset ällöttää, tulee syötyä paljon leipää ja epätervellistä ruokaa. Mitä miedompi maku sen parempi.

Pari kertaa autossa ajellessa tuli huono-olo ja piti kyllä stemppaa että aamupala pysyi sisällä.

Joka päivä oli pakko nukkua päiväunet kun pojatkin nukkuivat. Olen kyllä kiitollinen että on vielä sellainen tilanne että pojat nukkuu päivisin ja on mahdollisuus itsekkin levätä.

Reissu meni todella hyvin vaikka jännitin että miten käy näillä viikoilla.

perhe raskaus-ja-synnytys matkat oma-elama