Halloween juhlat koululla

Koulussa juhlittiin halloweenia perjantaina ennen koulun loman alkua. Lapset saivat pukeutua jos halusivat ja mukaan sai viedä terveellistä välipalaa. Koulupäivä oli normaalia lyheympi ja loppui lounaan jälkeen 12:30. Koulun tiloja oltiin koristeltu teeman mukaan ja viime viikonloppuna saatiin kotiin valkoinen naamio minkä sai koristella ja palauttaa koululle esittelyyn. Sieltä muutamat sitten saivat jonkun palkinnon.

Meillä ei kotona ole mitään naamiaisasuja eikä Timpa ole osoittanut vielä mitään kiinnostusta mihinkään supersankariin tai hahmoon. Katselin kaupasta nopeasti mitä olisi tarjolla mutta ei ollut mitään semmoista mistä ajattelin Timpan tykkäävän. Kyselin myös hänen mielipidettä mutta ei osannut sanoa mistä tykkää joten päätin ettei hankita mitään asua.

Perjantai aamuna kuunneltiin yhtä dinosauruslaulua ja mulle tuli fiilis, että onhan Timpalla nyt oltava jotain siellä koulussa. Mitä jos kaikilla muilla on asu ja hänelle ei ole mitään? Äkkiä paperia ja sakset esiin ja dinosauruspäähinettä tekemään. Ensin Timpa ilmoitti että ei kiitos mutta pikkuhiljaa lämpeni ajatukselle. Lopulta meni innoissan se päässä kouluun. Lisäsin vielä vihreän paidan ja meillä oli yksi maski missä on dinoja.

Onneksi on vielä pieni poika eikä osaa verrata hienoja asuja ja äidin tekemää päähinettä keskenään. Ja onneksi keksin jotain koska kaikki ne lapset ketkä me kouluun mennessä nähtiin olivat jotenkin pukeutuneet.

Koulussa lapset olivat käyneet opettajien kanssa karkki vai kepponen kierroksella (koulun sisällä). Lapset olivat saaneet pari pientä karkkipussia. Mä olin jo aiemmin koululla sanonut että ei karkkia meille kun me ei olla Timpalle karkkia kotonakaan annettu. Hienosti opettaja oli ottanut karkit talteen ja antanut torven leikittäväksi tilalle. Eikä niiden karkkien perään koskaan kysellyt.

Täällä on nyt siis lomaviikko. Meillä ei ole mitään suunnitelmia ja mennään fiiliksen mukaan.

Perhe Lapset Vanhemmuus

Kantorinkka on meidän uusi ystävä

Viime postaukseesa kantorinkka jo näkyikin ja nyt siitä vähän enemmän.

Ollaan nyt pari kertaa kantorinkkaa testattu. Ensimmäisellä kerralla se painoi mua todella paljon sekä lonkkiin että solisluihin. En tiedä painoiko siksi, että oli uusi juttu vai oliko se mulla väärin. Seuraavalla kerralla kiristelin sitä enemmän joka puolelta ja tuntui paremmalta.

Mä tarviin vielä apua, että saan laitettua kantorinkan selkään. Mä en todellakaan saa nostettua sitä yksin maasta ja selkään asti. Kyykkyyn jos menen niin ylös en pääse. Jos saan sen tarpeeksi korkealle niin sitten pärjäisin yksinkin.

Matskulla on selkeesti parempi olla nyt ja näkee hyvin ympärilleen. Rinkan saa säädettyä todella hyvin lapselle sopivaksi ja jalatkin saa laitettua hyvään asentoon eikä ne vaan roiku ilmassa. Tosin hän haluaisi mielummin kävellä kun olla rinkassa. Mutta jos hänen antaa kävellä niin me ei päästä kovinkaan pitkälle ja herra kaatuaa jokaiseen puun oksaan mikä vastaan tulee.

Oli kyllä todella rahanarvoinen ostos koska täällä on todella paljon upeita vaellusreittejä vaikka mä en suurimpaan osaan pysty (ainakaan vielä). Max pärjää hyvin vaikka kantaa Timpaa hartioilla mutta mulle on vaikeaa kävellä Matskun kanssa sekä painon, että tasapainon takia. Ehkä ajan kanssa vahvistun mutta toisaalta samalla myös Matsku kasvaa ja tulee painoa lisää. Kantorinkka auttaa myös niin paljon jo ihan vaan pitkillä kävelymatkoilla kun rattaita ei pysty käyttämään.

Vielä noista vaellusreiteistä sen verran, että täällä ne todella hyvin suunniteltu

  • Näköalatasanteita
  • Levähdyspaikkoja, pikkusia puisia majoja. Monesti näkee että lounas tehdään ihan retkikeittimellä.
  • Aina vessa ainakin reitin alussa ja vielä siisti vessa
  • Joskus on paikka jossa voi ilmalla puhdistaa pölyt kenkistä

Perhe Oma elämä Lapset Matkat