Meillä oli siis vielä lennon jälkeen edessä pitkä automatka. Me oltiin etukäteen varmistettu, että voidaan tuoda omat autonturvaistuimet ja ne toimii iso fix kiinnityksellä  ja, että onhan varmasti ok tämä. Joo joo. No eipä ollut mahdollisuutta laittaa istuimia kiinni eikä edes kolmipiste vöitä. Vyö oli vaan semmonen mikä tulee tosta vatsan yli. Jonkinaikaa siinä Max soitteli puheluita asiasta mutta meillä oli tämä yksi ainoa vaihtoehto päästä kentältä kotiin. Kaikki oltiin niin väsyneitä, että eikun istuimet autoon ja vyö jotenkin kiinni. Mä olen aina sanonut, että minä en lapsiani laita autoon jollei istuin ole kunnollinen ja kunnolla kiinni mutta nyt ei ollut vaihtoehtoa. Ei voitu jäädä hotelliin esim. yhdeksi yöksi koska täällä ollaan todella tarkkoja karanteenista eikä voitu ottaa edes tavallista taksia.

Matka meni yllättävän hyvin myös autossa. Timpa sai katsoa tablettia hetken ja sitten nukahti. Matsku nukahti melkein heti kun auto liikkui. Myös me nukahdettiin heti kun pojat nukkuivat.

Kaikki herättiin kun kuski ilmoitti että vessatauko. Mä olin ihan pihalla että mitä tapahtuu ja miksi pysähtyy kun ollaan kaikki ihan unessa. Kai siellä oli vaan tietyt paikat missä voi pysähtyä ja tästä seuraava oli 2 tunnin päästä.  Saatiin kuitenkin etenkin Matsku rauhoittumaan ja taas nukahdettiin kaikki.

Seuraava pysähdys oli isompi taukopaikka ja kuski kysyi myös haluammeko ostaa syötävää mukaan autoon. Pari juttua ostettiin ja pojatkin sai vähän muuta syötävää kun hedelmäsosetta ja naksuja. Loppumatkasta alkoi Matskulla loppua kärsivällisyys ja sai alkaa nähdä vaivaa viihdyttämisessä. Timpa sai katsoa taas tablettia ja se riitti hänelle. Mä olin niin väsynyt vielä, että nukahdin melkein silmät auki ja kun heräsin oli viimeinen pysähdys ja se oli ”yllätys” koronatesti ja siitä oli enää 15min ajomatka asunnolle. Me ei siis tiedetty etukäteen onko toi testi samana päivänä vai seuraavana päivänä.

Yhteensä automatkaan meni 6 tuntia. Oli niin ihanaa laittaa uusi koti ovi kiinni ja todeta, että nyt se on tehty ja perille on päästy. Alä kysy millaiset oli maisemat matkalla. En tiedä. Kaikki energia meni joko poikien viihdyttämiseen ja sitten nukuttiin. Muistan kyllä että katsoin ikkunasta jossain vaiheessa mutta ei mitään muistikuvaa mitä näin.

Seuraavasta aamusta alkaen alkoi karanteenipäivien laskeminen.

Me saatiin lentää bisnesluokassa koska Maxin firma kustantaa lennot tässä luokassa (kaksi kertaa saadaan bisnesluokan lennot; mennessä ja pois lähtiessä). Oli muuten niinkin täyttä, että meidän lisäksi oli yksi matkustaja tossa bisnesluokassa ja koko koneessa varmaan 30 matkustajaa. Todella epätodellinen fiilis.

Meidän lento lähti 17:30 ja syömisen jälkeen aloitettiin poikien iltavalmistelut. Matsku saatiin unille 19:30 ja Timpa nukahti 9 maissa. Kun saatiin hetken rauha ja mä jo ehdin iloita että päästään kohta itsekin nukkumaan niin Max muistutti että meillä on kasa papereita täytettävänä.

Matkaselvityskaavakkeissa kyseltiin henkilötiedot, matkan syy ja kesto, kuinka monessa maassa on vieraillut ennen saapumista, osoite paikan päällä ja siitä piti olla myös todistus mukana. Yksi papereista oli terveyskyselykaavake jossa kysyttiin koronan oireista.

Jokaisen matkustajan oli siis täytettävä tietonsa kahteen A4 kokoiseen paperiin (health declaration form ja travel declaration paperi eli meillä oli yhteensä 8 näitä lappuja) ja yhteen pieneen korttiin (arrival card, neljä näitä). Lisäksi perheenä oli yksi täytettävä lomake (travel declaration card).

Papereiden täytön jälkeen vihdoin itselle tuoli nukkuma-asentoon ja tunnin verran ehdittiin nukkua kunnes pojat alkoivat olla vuorotellen vähän levottomia ja pyörivät ”sängyissään”. Pari kertaa Matsku meinasi tipahtaa ja sain just napattua kiinni.

Kone laskeutui aamulla 7:40 (Suomen aikaan 1:40 yöllä) eli jäi unet pojilla tosi lyhyiksi. Omat unet sitäkin lyhyemmäksi. Pojat nukkui vajaa 4 tuntia mutta itsellä meni kyllä ihan pätkissä unet.

Meidän perheestä eniten tästä lennosta taisi nautti Timpa. Hän sai katsoa elämänsä ensimmäisen kokopitkän lastenelokuvan, istua enemmän kuin tilavalla tuolilla, pyysi lisää mehua lentoemänniltä ja sai ihan saman ruoka-annoksen kuin mekin.

Lentokentällä

Tiedettiin etukäteen että pitkän lennon jälkeen voi olla vielä tunteja edessä lentokentällä. Maxin työkaveri perheineen lensi viikkoa ennen meitä ja heillä oli mennyt 3 tuntia päästä ulos lentokentältä. Siellä oli järjestetty eri pisteet eri papereilla. Onneksi meillä ei ollut jonoja ja aika suoraan mentiin pisteeltä pisteelle.

Eka piste:
Mitattiin lämpö ja annettiin terveyskysely lappu

Toinen piste: 
Puhelimeen piti ladata karanteenisovellus. Tarkastettiin, että se on ladattu ja että se toimii. Virkailija täytti tiedot kun me oltiin se ensin itse laduttu se puhelimeen. Siihen sitten 2vk merkitään lämmöt ja siitä seurataan ettei poistuta asunnosta. Tässä kohtaa myös katsoivat tietoja passeista ja viisumeista ja travel declaration paperi annettiin tälle pisteelle.

Kolmas piste:
Tarkastettiin tuohon sovellukseen laitetut numerot ja niihin soitettiin. Soittivat sekä mun omaan numeroon että meidän asioita hoitavan toimiston numeroon. Sinne toimistolle soittaessa he ihan juttelivat hetken.

Neljäs piste:
Papereiden täyttöä jälleen. Mä en oikee edes tiedä mitä lappuja tässä täytettiin, yksi oli ainakin semmonen mikä liittyi karenteeniin ja kotona pysymiseen. Mä vahdin lapsia ja Max täytti papereita virkailijoiden kanssa. Saatiin tosi paljon apua ja he täyttivät suurimman osan lapuista. Jostain syystä meitä haluttiin auttaa koska Maxin toista työkaverin perhettä ei autettu (he lensivät päivä meidän jälkeen).

Viides piste:
Tämä virkailija leimasi edellisen pisteen laput.

Kuudes piste:
Passintarkastus, sormenjäljet ja valokuva. Lapsilta ei otettu sormenjälkiä eikä kuvia.

Seitsemäs piste:
Laukkujen haku ja siellä meidän laukut oli jo pois hihnalta maassa odottamassa ja virkailija tuli heti meidän luokse koska he halusivat käyttää yhden meidän lasten turvaistuimista erikseen läpivalaisussa.

Ja vielä viimeinen piste:
Kuljetuksen tarkastus..lähetti eripaikkaan ne kenelle tuli kuski hakemaan kuten meidät ja saatiin oranssi tarra olkapäähän. Meidän kuski oli jo odottamassa ja puhui virkailijoiden kanssa. Tässäkin kohtaa saatiin apua ja virkailijat työnsi meidän kärryjä ovelle asti.

Meillä meni ehkä noin puolitoista tuntia koko hommaan. Ei tarkkaan katsottu kelloa mutta 8 aikaan oltiin ulkona koneesta ja ennen 10 oltiin autossa.