Maailman poikkeustila on muuttanut matkustus- ja maahantulosääntöjä. Meidän kohdalla se tarkoitti sitä, että Etelä-Korea vaati ennen viisumia todistamaan ettei meillä ole tuberkuloosia tai koronaa juuri sillä hetkellä.

Ensin piti selvittää mikä laboratorio tekee näitä testejä. Sitten ei muuta kun aamulla sinne jonottamaan. Aikuisille oli maskipakko mutta lapset eivät tarvineet onneksi. Meillä meni pitkään että saatiin paperiasiat kuntoon ja jo tässä vaiheessa alkoi lasten kärsivällisyys kadota. Mentiin verikokeeseen niin että mulla oli Timpa ja Maxilla oli Matsku. Kuulin kun toisessa huoneessa pieni huusi kovasti samalla kun multa otettiin verikoe ja Timpa tuijotti sitä mun sylistä. Seuraavaksi oli sitten Timpan vuoro ja mä pelkäsin pahinta mutta puhelimesta lastenohjelmaa päälle niin pieni herra ei liikahtanutkaan eikä yhtään itkenyt.

Tästä alkoikin hikiset hetket koska Matskulta ei löytynyt suonta ja kolme kertaa yrittävät ottaa verikoetta ja vain yhdellä kerralla tuli muutama tippa. Päädyttiin lopettamaan yrittäminen ja sieltä laboratoriosta ehdotettiin, että he lähettävät hoitajan kotiin seuraavana päivänä.

Seuraavana aamuna meille saapui kaksi hoitajaa ketkä olivat tottuneet ottamaan lasten  verikokeita. Ei siltikään ollut helppo juttu.. Molemmilla kerroilla suoni löytyi ranteesta. Ekalla pisto yrityksellä ei saatu tarpeeksi verta. Kokeilivat vielä jaloista ja sitten vielä palasivat toiseen ranteeseen ja vihdoin saatiin kunnon näyte. Kyllä helpotti vaikka pieni huusi sylissä hikipäässä niin itse tiesin että nyt oli viimeinen kerta ja kohta helpottaa. Tunnin verran kokeilivat etsiä suonta 8 eri kohtaa mutta onneksi pistettiin vain kaksi kertaa.

Mulle on vaikeaa tämmöset testit mitkä ei ole todella tarpeellisia. Toki meille olivat tarpeelliset viisumeiden takia mutta harmittaa lasten puolesta että joutuvat tämmöstä ylimäärästä käymään läpi. On ihan eri juttu käydä oman terveyden takia verikokeessa kun silloin tietää että se on lapsen parhaaksi. Lapsihan ei tiedä eroa näiden välillä mutta äitinä musta tuntui pahalta.

Ei mennyt ihan putkeen tämä.. Tämä testi piti olla se mistä meidän ei tarvi yhtään huolehtia kun eihän kenelläkään nyt mitään tuberkuloosia ole!

Viikon päästä saatiin tulokset:

Ensin ne sai Max ja Timpa ja tulokset oli negatiiviset eli kaikki ok. Sitten päivää myöhemmin tuli mun ja Matskun… mutta mulla ei lukenutkaan negatiivinen. Siis mitä ihmettä?! Mun tulos oli ”harmaalla alueella”. Millä harmaalla alueella ja miten voi olla mitään muuta kun negatiivinen? Siis enkös mä ole lapsena saanut tuberkuloosi rokotteen eikä Ranskassa ole vaaraa sitä saada. Mun päässä alkoi pyöriä ajatukset, mitä nyt tapahtuu ja meneekö meidän lähtö ihan pilalle?

Testissä raja-arvo oli 0,35 ja mulla oli 0,36. Mutta viisumia hakiessa ongelma oli se että siinä ei lukenut selkeästi vaan negatiivinen. Otettiin yhteys expat lääkäriin joka oli sitä mieltä että ei pitäisi olla mitään ongelmaa ja uusi testi olisi todennäköisesti negatiivinen. Koska viranomaiset tekevät päätökset niin ei voitu olla varmoja hyväksyykö tuon testin tuloksen viisumia varten. Mentiin siis heti seuraavana aamuna tekemään uusi verikoe.

Vajaassa viikossa saatii uusi tulos ja kaikki 0,00 eli negatiivinen tulos. Mikälie oli mennyt vikaan edellisessä testissä. Näiden tulosten jälkeen mentiin sitten korona testiin ja niiden tulokset sai olla max 48 tuntia vanhat viisumia hakiessa. Tuloksien saantiin meni vuorokausi joten siinä sai tarkkaan pitää huolen ettei mene aikaraja umpeen.

Vertailen myöhemmin korona testejä Ranskassa ja Etelä-Koreassa.