Paluu kotiin kuukauden jälkeen

Huh huh… riittääkö tämä kertomaan kaiken?

Millaista on palata kotiin kuukauden poissa olon jälkeen kun onkin liikkuva vauva mukana? Timppa oppi konttaamaan ja liikkumaan tukea vasten kunnolla mun vanhempien luona ollessa. Nyt palattiin kotiin ja tavallaan kaikki on vauvalle uutta. Kaikki pitää tutkia eikä juuri mikään ollut kiellettyä aiemmin kotona (koska hän ei liikkunut). Nyt on kuitenkin monta paikkaa mihin hän ei saa koskea.

– osaa alkaa kiivetä pois syöttötuolista. Tarvitaan ehkä valjaat käyttöön.

– uunin nappuloita saa seisoessa käännettyä sekä myös luukkua auki omalla painollaan.

– kierrätys roskis on kumossa minuutin välein.

– saa avattua roskiksen ja kaivoi sieltä jogurttipurkin, jota iloisena maisteli.

– hoitopöydältä lähtee kaikki käsien ulottuvilla oleva vaipanvaihdon yhteydessä.

– sängyssä kun nousee seisomaan ylettää vaatekaapin oveen ja sitä sitten liu’uttaa edestakas.

– pää kolohtaa seisoessa niihin kulmiin joihin lähtiessä en laittanut mitään suojaa. Eihän hänen pitänyt olla niin pitkä vielä.

– tällä hetkellä kylpyhuoneen ja vessan ovi koko ajan kiinni koska niihin pitää hankkia paremmat laatikot pesuaineiden suojaksi. Myös tukevampi hylly tarvitaan koska nyt on vaan semmonen kärry minkä Timppa saa nopeasti kaatumaan. Jos ovi aukeaa sinne hän vauhdilla lähtee tutkimaan minkä takia ovi on kiinni ja mitä kivaa sieltä löytyy.

Kun hänelle sanoo ei hän antaa isoimman hymynsä ja yrittää uudelleen. Uskoo välillä mutta usein pitää käydä siirtämässä toiseen paikkaan.

Silti..

On ihanaa, että Timppa seuraa ja osaa tulla luokse pyydettäessä (kuulostaa ihan koiralta haha).
On ihanaa, että hän on niin iloinen ja seurallinen.
On ihanaa, että hän on hassu hassuttelija.
On ihanaa, että hänellä on energiaa ja hän on utelias.

Nyt vaan opetellaan tämän kodin säännöt.

Perhe Lapset Vanhemmuus

9kk kanssa lentokoneessa

Taas oli aika lentää kun oli kotiinpaluun aika. Kyllä meidän pojasta taitaa pieni matkailija kehittyä. Hän tykkää seurata ihmisiä eikä koneessa näytä korviin koskaan sattuvan.

Perinteisesti mukana kaikkea mahdollista ja vähän yli. Vaippoja, vaihtovaatteita, maitoa, soseita, naksuja, leluja ja kirjoja. Meille vanhemmille vettä ja pientä evästä sekä paljon hyvää ja rentoa mieltä.

Tällä kertaa kone oli vajaa ja saatiin koko rivi. Siinä oli tilaa pienellä mönkiä ja seisoa. Taakse sai kurkkia vapaasti koska siellä ei ketään istunut. Ensimmäinen tunti meni nopeasti touhutessa. Timppa söi koneessa lounaan ja vielä maidon ennen kuin uni voitti. Hän nukahti mun syliin ja samalla piti olla vyöt kiinni turbulenssin takia. Siitä siirsin hänet keskipenkille nukkumaan. Siinä hän nukkui lennon loppuun asti. Nostin Timpan laskun ajaksi takaisin syliin, vöihin kiinni ja hän heräsi juuri kun oli aika lähteä koneesta ulos. Tämä matka meni täydellisesti.

Nyt olen näistä matkoista oppinut että matkalla rutiineista ja omista ”säännöistä” kannattaa joustaa niin paljon kun tarvetta on. Mä en normaalisti anna päivällä Timpalle tuttia mutta matkatessa annan aina. Ruoka-ajoista on hyvä pitää kiinni mutta joskus annan vaikka vähän makeampaa sosetta tai useammin kuin normaalisti (pieniä määriä usein). Naksut on huippu juttu ja ne viihdyttää/ harhauttaa mainiosti tarvittaessa. Eikä enää tunnu missään laulaa julkisesti kunhan poika on rauhallinen.

Lento olisi voinut olla hyvinkin erilainen… koneeseen pääsyä odotellessa portille saapui kaksi kovin tuhdissa humalassa olevaa miestä. En saanut selvää mitä kieltä he puhuivat mutta äänentaso oli kova. Ilmeisesti käytös oli ollut myös agressiivista koska meidät ohjattiin vauvan kanssa nopeasti pois heidän vierestä kun jonotettiin koneeseen sisään. Virkailija sanoi vartioiden tulevan ja koneessa kuultiin että poliisit olivat tulleet hakemaan nämä kaksi herraa pois.

Perhe Lapset Matkat