Tuleeko minusta Nanny?

Kävin tapaamassa perhettä jonka lastenhoitotoimisto oli mulle löytänyt. Menin heidän kotiinsa ja siellä käytiin haastattelu. Oltiin sovittu viideltä ja minä tarkkana tyttönä jo viittä vaille summeria soittamassa. No kukaan ei vastannut ja tuli hetken lisäjännitys. Mutta sieltä se perhe tuli ostoksilta himppu viiden jälkeen.

Mä oon siis tosi kova jännittämään ihan mitä tilannetta vaan ja työhaastattelut sieltä pahimmasta päästä. Vähän oon jo iän mukana oppinut, että yritän olla vaan oma itseni ja ne tykkää ketkä tykkää. Muuta en voi tehdä. Mun perhe muistaa aina muistuttaa mua tästä ja aina ovat oikeassa. Mun on pitäny opetella tosi paljon myös luottamaan siihen, että mä osaan työni ja tiedän mistä puhun. Jokainen haastattelu tuntuu nyt menevän edellistä paremmin.

Aluksi perheen äiti kerto mulle ranskaksi miten viikko heillä rakentuu. Ihan täysin en kaikkea ymmärtänyt mutta tarpeeksi tässä vaiheessa haastattelua. Perheen isä puhui hyvää englantia ja paljon keskusteltiin hänen kanssa. Heillä oli kaikki taustatieto musta jo toimiston kautta ja he olivat jo heti alkuun sitä mieltä, että sopisin heille. Perheen äiti kysyi lähinnä kysymyksiä pidänkö lapsista, miksi haluan työskennellä lasten kanssa ja pidänkö juuri heidän lapsista? Heille oli tärkeää, että hoitaja aidosti välittää lapsista ja nauttii työstään. Minulle tämä on itsestään selvä asia enkä muuten tätä työtä tekisi. Valitettavasti ei vaan taida aina näin olla monen muun kohdalla.

Mä kyselin myös omia kysymyksiä ja samalla yritin saada vähän selville millainen perhe he ovat ja onko meillä samanlaiset ajatukset lastenkasvatuksesta. Musta on tärkeää olla samoilla linjoilla koska on vaikeaa työskennellä omia näkymyksiä vasten. Myöskin lapsille hämmentävää jos kodissa kaksi täysin eri kasvatusmetodia. Tapaaminen meni todella hyvin ja meillä vaikutti kemiat toimivan aikuisten kesken sekä minulla lasten kanssa. Pienenä haasteena olisi se, että lapset eivät vielä puhu englantia. Eli mun pitäs jonkun verran sekottaa ranskaa puheeseen mutta he tietävät, että en puhu kunnolla ranskaa.

Halusin miettiä asiaa kuitenkin rauhassa kotona ja käydä vaihtoehdot läpi omassa mielessä ja avomiehen kanssa. Palkkaa he pystyisivät tarjoamaan ihan ok, tuntimäärä olisi minulle tällä hetkellä ihanteellinen 30h/vk. Pieniä mutkia matkassa ja niistä kerron myöhemmin lisää. Tapaan perheen vielä uudelleen ja katsotaan mihin lopputulokseen päädytään.