Työviikot vähenee

Nyt lähtee viimeset kaksi viikkoa töissä. Pientä helpotusta saan tähän ekaan viikkoon kun mulla on vaan yksi hoitolapsi (isompi on isovanhemmilla). Pienemmän kanssa on sinänsä helppoa kun hän syö ja nukkuu todella hyvin. Tosin vaatii enemmän apua arjen asioissa esim. nyt harjoittelee kuivaksi ja pitää vielä muistuttaa vessa käynneistä ja katsoa perään miten se sujuu. 

Mä niin toivon, että ilmat pysyy 20 asteessa ettei mennä taas sinne 35. No huomiselle on luvattu 32…huh. Sitten ei meinaa jaksaa kyllä yhtään ylimäärästä. Puistoon ei voi mennä, sisälläkin kuuma sekä töissä että kotona ja tän raskauden kanssa en vaan noin kuumaa meinaa jaksaa.

Olen jo suunnitellut pienet läksiäislahjat ja kortit. Molemmille lapsille tein omat kortit ja vanhemmille sitten vielä erikseen oman kortti ja lahjan. Musta on muuten hauska nähdä, että saanko heiltä lahjan ja tämä ihan vain sen takia, että isompi lapsi on monta kertaa sanonut mulle heidän ostaneet vauvalle yöpuvun haha. Kysyin kerran, että onko se salaisuus ja kuulemma on. Eli joko tiedän jo tämän salaisuuden tai se on ihan hänen oma keksimänsä.

Mulla on tosi odottava fiilis jäädä pois töistä. Vaikka olen voinut raskaana todella hyvin enkä ole yhtään sairaslomapäivää joutunut ottamaan niin huonot yöunet alkaa tehdä töistä vaikeampaa.  Normaalistihan töitä tehdään kuukausi jopa kaksikin pidempään ennen äitiysloman alkua mutta kun mun määräaikainen työsopimus päättyy heinäkuu lopussa niin se on sitten siinä.

Tiedän myös, että mulla on Suomen loma tiedossa ja sitäkin jo kovasti odotan.

On myös jo haikea fiilis. Perhe on ollut aivan ihana ja yhteistyö on ollut mitä parhainta. Näin lastenhoitajan näkökulmasta mulla on todellakin ihanne perhe. He tuntevat omat lapsena ja tekee juurikin yhteistyötä mun kanssa kasvattajana. Heille on helppo olla rehellinen lasten päivästä ja jos jotain sattunut asia käydään läpi tai jos lapsi on käyttäytynyt huonosti vanhemmat reagoivat siihen samantien. Muutaman kerran kun lapsilta on jotain mennyt rikki he ovat sanoneet, että mä rikoin sen. Kun ovat kysyneet onko se totta vai valhetta ovat myöntäneet itse rikkoneensa sen. Jos päivän aikana on tullut kaaduttua kerron mitä tapahtui ja asia selvä. Tästä täysin vastakohtia olen päiväkodissa tavannut kun vanhemmat syyttää hoitajaa kaatumisesta, siitä ettei sitä estetty tai ehkä täysin huomattu mitä tapahtui. Huh.

Mistä sitä elämässä tietää vaikka meidän yhteistyö vielä jatkuisikin. Nyt ensin aion keskittyä tulevaan vauvaan ja päättää myöhemmin kuinka pitkään haluan/pystyn kotona olemaan.

suhteet oma-elama tyo raskaus-ja-synnytys