Yangjiam lighthouse
Tehtiin retki majakalle lauantai aamuna. Etukäteen päätettiin että syödään lounas picnic tyyliin ja otettiin mukaan eväät. Majakalle oli meidän kotoa vain n.15min ajomatka ja suunniteltiin päivä niin että ajatetaan kotiin ennen lasten päiväunia.
Parkkipaikalta lähti kunnon tie ja matkalla oli myös veistospuisto jossa hetken aikaan katseltiin. Koko matkan olisi voinut mennä tietä pitkin mutta me haluttiin vähän enemmän ja paremmat näkymät. Mä kyllä taas mietin siinä kiviä ja rappuja kiivetessä, että miksi ihmeessä me halutaan olla täällä? Välillä mentiin ylös ja välillä alas. Maassa oli paljon havunneulasia ja huomasin että ne luistaa vähän jalan alta.
No yhdessä kohtaa mä sitten liukastuin alas mennessä ja kaatusin. Sain kädellä kiinni ja aika hyvin estettyä ettei Matsku osunut pahasti maahan. Mä sain pienet naarmut käteen ja Matsku vain pelästyi. Mä pelastyin myös itse koska se oli ensimmäinen kerta kun kaatusin kantorinkan kanssa. Meni hetki että vähän aristelin jatkaa matkaa kunnes varmuus omaan askeleeseen taas löytyi.
Reitin varrella ohitettiin armeija-alue ja oltiin luettu, että se siellä on ja siitä saa mennä ohi. Muuten oltaisiin varmasti epäilty saako siitä mennä. Vihdoin alkoi näkyä majakka ja tässä vaiheessa alkoi mulla olla jo jalat hapoilla. Ja kappas pikku portaat oli vielä edessä. Teki mieli luovuttaa mutta kun tänne asti oltiin päästy ei vaan voinut antaa periksi. Paluumatkalle valittiin helppo reittti eli tietä pitkin. Olihan siinäkin mäkiä ylös alas mutta ei yhtään rappusta eikä kivikkoa.
Lounas syötiin paluumatkalla tien vieressä kun löydettiin ihana näköalatasanne. Oli niin hyvä fiilis saada kantorinkka selastä ja vähän energiaa eväistä. Kun jatkettiin matkaa annettiin Matskun kävellä tietä pitkin. Voi sitä vauhtia mikä pienen ihmisen jaloista lähti. Pari tuntia kun on ollut kantorinkassa niin on varmasti ihanaa päästä liikkeelle.
Kokonaisuudessaan meillä meni 3 tuntia. Tämä reitti on yksi helpoimmista mitä tällä saarella on (jos menee tietä pitkin edestakaisin). Nyt oli ensimmäinen kerta kun päästiin reitti loppuun asti.