Yksityishuone sairaalassa

Me oltiin jo etukäteen pyydetty saada yksityishuone. Sairaalalla ollaan normaalista kahden hengen huoneissa mutta tarjosivat mahdollisuutta omaan huoneeseen. Toki se maksoi extraa mutta meillä avomiehen työpaikan sairasvakuutus kattoi osan siitä kustannuksesta. Huonetta ei tietenkään voinut etukäteen varata vaan se oli sitten siitä kiinni miten niitä on vapaana ja onko halukkuuden huoneelle kertonut etukäteen. Siitä piti täyttää lappu ja antaa viimeisellä raskauden tarkastuskäynnillä.

Me kysyttiin heti huonetta jo synnyttämään mennessä. He ei tietenkään sitä meidän lappua löytäneet mutta sanoivat kuitenkin, että ollaan listalla huonetta varten.

Mä en nyt tarkkaan muista missä vaiheessa kävivät sanomassa ettei yhtään yksityishuonetta ole vapaana. Sanoivat, että katsovat vielä voivatko jotain asialle tehdä. Synnytyksen jälkeen saatiin tieto, että saadaan kuitenkin oma huone mutta se on osastolla missä on keskoset ja keisarinleikkauksessa olleet. No eihän se meihin vaikuttanut mitenkään ja oli ihana saada oma huone.

Huone oli isohko, tietenkin omalla vessalla ja suihkulla sekä hyvät hoitotilat vauvan hoidolle. Avomies vietti päivät mun ja vauvan kanssa niin oli kiva saada olla ihan keskenään. Vierailijoina meillä kävi avomiehen nuorin veli ja äiti mutta muut perheestä eivät aikataulullisesti päässeet tulemaan. Mulle tää oli just sopiva määrä vierailijoita. Kiva, että joku kävi mutta en olisi jaksanu kovin montaa eri kävijää. Toki mun oman perheen olisin myös halunnut sinne saada mutta tällä välimatkalla se oli mahdottomuus.

Sairaalan sijainti oli myös aikas kiva ja varsinkin meidän huoneen ikkunoiden suunta. Ikkunasta oli näkymä Pariisin ja moneen sen nähtävyyteen. Iltaisin päästiin ihailemaan Eiffel tornin valoja, päivällä näkyi riemukaari ja sacré-coeur. Vaikka kaikki näkyikin aika kaukana niin silti ihan mahtavaa saada tommoset näkymät juuri synnyttäneenä. Eiffel torni näkyi kaukana myös synnytyssalin ikkunasta mutta se multa meni jostaa kumman syystä ohi hahaha.

Muuten semmonen lisäys vielä sairaalassa olosta, että siellä oli mahdollisuus antaa vauva yöksi hoitoon (vauvan toisena yönä) ja he olisivat tuoneet vauvan yöllä vaan syömään. Mietin pitkään ja oli vaikea päättää mitä teen asian kanssa. Toisaalta olisi ollut hyvä saada yöllä nukuttua mutta mun oli vaikea antaa vauva pois. Päädyin siis pitämään vauvan omassa huoneessani. Se yö olikin pelkkää itkua eikä tämä äiti juuri nukkunut. Kaikki jo äiti tuttuni kyllä kehottivat hyödyntämään tämän mahdollisuuden. Yöllä kaduin päätöstäni mutta aamulla en enää. Semmosta se arki nyt on hyviä ja huonoja öitä.