Laiska
Oon halunnu lääkäriksi jo pitkään. Miettinyt millaista se ammatti olis, missä työskentelisin ja miten toimisin.
Olin valmennuskurssilla viime keväänä ja täytyy myöntää, että kemia ja fysiikka on haastavia. Ei vaan haastavia vaan oikeesti hankalia aineita. Sitä ennen kävin aikuislukiossa suorittamassa Kemian ja Fysiikan kursseja. Kokoajan päässä pyöri vaan ajatus siitä, että haluan lääkäriksi. Kävin pääsykokeessa enkä päässyt sisään.
En ole yllättynyt, pitäisi ymmärtää asioista vaan vähän enenmmän jotta olisi edes jotain mahdollisuuksia.
Onko tää vaativa suomalainen koulutusjärjestelmä vaan saavuttanut tappinsa mun kohdalla. Pystynkö mä ikinä sisäistämään asioita enempää kuin mitä tähän asti olen yrittänyt.
Suomessa mulla on mahdollisuuksia mutta vaatiiko se liikaa multa. Olenko mä valmis aloittamaan lukuprosessin uudestaan?
Mahdollisuus on mennä Latvian Riikaan opiskelemaan. Ja taa se iskee; epäluuloisuus. Onko musta siihen, olenko mä valmis aloittamaan lukuprosessin uudestaan?
Jos saan itsestäni sen verran itseluottamusta irti että uskaltaudun lähettämään paperit yliopistolle niin lähdenkö mä ikinä matkaan. Iskeekö paniikki?
Ei se ympärisö mihin menen, uskon viihtyväni siellä, mutta se elämätön opiskelu. Hitaana oppiana pelkään lannistuvani liikaa läpäisemättömistä kursseista. Mitä jos musta ei ole siihen? Musta ei ole lääkäriksi koska en ikinä kyennyt ymärtämään riittävästi Kemian tai Fsiikan saloja.
Liikaa kysymyksiä ilman vastausta. En siedä tällästä tilannetta kauhen pitkään, teen paniikki ratkaisun.
Lähtö täältä ei ole ongelma, kaksi matkalaukkua ja se on moidå.
Joku jossain sisällä ajatusten syövereissä kannustaa mua yirttämään! Anna sille mahdollisuus! Jätä vanhakoulu, tutuksi tullut ympäristö ja ihmiset, muuta sinne ehkä vain todetaksesi, että Kemian ja Fysiikan opiskelu on sulle vain liikaa.
Parhaimmassa tilanteessa pääsen kursseista läpi, yli tai ympäri, mutta saan hyväksytyn ja saan jatkaa koulua.
Pahimmassa tilanteessa en pärjää, mut heitetään ulos koulusta ja tuun maitojunalla takasin.