Moimoi!

Joulut juhlittu, maailman hämmentävin tentti (Organisaation perusteet) tehty ja Åren reissu takana. Maanantaina edessä työhaastattelu hoitamaan suomenkielisiä vanhuksia, toivottavasti tärppää!

Paluu arkeen ja todellisuuteen. Kaksi kuukautta aikaa opiskella Micro ja Makroekonimaa ja juhlille ei näy loppua. Mun koko keho käy vieläkin ylikierroksilla. Ensimmäistä kertaa elämässä mun unirytmi on aivan sekasin.  Joku entinen urheilia deittini sano mulle joskus, että kaksi viikkoa menee että keho toipuu yhdenillan kunnon rellestämisestä. Mitä jos niitä päiviä on ollut 5 ? Se tekee kaksi kertaa viisi eli kymmenen viikkoa! Ensi vuonna kun muistaa, mitä tuleman pitää tiedän varautua paremmalla itsekurilla ja palauttavilla juomilla.

Samaan aikaan kun yrittää toipua reissusta pitää työskennellä pienen paineen alla. Outo fiilis, koska mä olen samaan aikaan myös hyvin tyytyväinen tämän hetkiseen elmääni. Pieni stressi ihmiselle on hyvästä! Laiskat ja nuutuneet voi jäädä kesämökille.

Vanhemmilta aikuisilta kun kysyy milloin ne on kokenut elävänsä, vastaus on usein ennen lapsia eli siinä opiskeluaikoina. Tätäkö se elämä on ainakin melkein parhaimmillaan? Ei voi muuta sanoa, että ei kyllä ole valittamista.

Mä olen onnellinen!