Petite Ibu

7.9.2013 ibu

Kas kummaa

Ensimmäinen asia jolle nauroin kaupassa, maitoa muovipussissa! Eikä vain maitoa, myös kaakaota ja raejuustoa saa pussukoissa 😉

Unkarilainen ystäväni piti minulle Budapest kierroksen toisena päivänä ja tässä on rasvass paistettu leipä jota kutsutaan Lángokseksi. Tytteeksi on yleensä juustoa, kinkkua tai kermaviiliä hyvin Unkarilaista.

Tällää on pieniä second hand liikkeitä. Vaatteet ovat enimmäkseen roinaa, mutta jotain mielenkiinoitakin löytyy välillä. Kuten nämä Stalin ja Lenin patsaat jotka salaa kuvasin. Neuvostoliiton vaikutus näkyy täällä vielä jonkun verran mutta ei millään tavalla silmiinpistävää.

Muutama asia joka on jäänyt näin viikon sisällä mieleen Unkarista

Täällä ei ole kellään älypuhelimia.
Tai sitten niitä on mutta kukaan ei käytä niitä. Olen nähnyt pienissä kojuissa myytävän niin miljoona erilaista kuorta älypuhelimiin mutta en kenenkään käyttävän niitä. Kukaan ei kuuntele musiikkia, selaa facebookia, uutisia, ota kuvia tai pelaa puhelimella. Niitä ei näy kenenkään kädessä metrossa, bussissa, sporassa tai kadulla! Suomi on aivan vastakohta.
Olen ihan turisti koska minulla on puhelin jossain käytössä kokoajan

Maito on maukasta.
Yritin löytää rasvatonta maitoa mutta missään ei myydä edes ykkösmaitoa. Ostin sitten maitoa jonka rasvapitoisuus on 1.5% eli vastaa suomessa sitä ihan perus tummansinistä maitoa. Se maistuu kuitenkin aivan erilaiselta. Ihan kuin joisi punaista maitoa, todella maukasta ja pehmeää. Miten nyt pystyisin kuivailemaan maidon makua; vivahteikas, täyteläinen, samettinen. Nam!

Vaaleata leipää
Kyllä kaikki toki tietää, että vain suomesta saa parasta Reissumiestä. ”Missään ei osata tehdä ruisleipää samalla tavalla kuin suomessa, jotta niin!”
Alakerrassamme on suosittu pieni leipomo jossa myydään siis vain vaaleaan jauhoon tehtyjä leivonnaisia ja leipää. Se ei kuitenkaan vastaa samaa pullamössöä johon voisit törmätä ranskanleivässä tai isoissa paahtoleivissä. Ei edes (kuulemma) Italiassa tai Englannissa leipä ole yhtä ilmavaa ja täyttävää samaan aikaan. Maku ei petä, mutta aivan kuin söisi sulamatonta selluloosaa joka vielä turpoaa mahalaukussa.

Ei tyylitajua
Olin siis viimevuoden ruotsissa ja kesän suomessa joten toki kulttuuri erojakin löytyy. En vain silti käsitä mistä ihmiset saavat näitä kledjuja päällensä. Täällä on kaikki valtavirran vaateliikkeet Zarasta Pull and Bear:iin, Burberry:sta LV:n liikkeisiin. SILTI täällä on aivan käsittämättömiä vaateyhdistelmiä. En ole törmännyt täällä edes yber turkiksiin ja blinbling Venäläisiin.
Löytyy sitä verryttely asua ja mammapaitaa.
Onko kyse sitten elintasosta, rahan puutteesta vai tyystin priorisoinnista.

Kulttuuri Matkat

3.9.2013 ibu

Opiskelu Unkarissa

Ekat päivät koulua pulkassa. Koulu on tähän mennessä ollut mielenkiintoista mutta haastavaa. Muutama kummallinen rutiini on jo käynyt ilmi kuten; on noustava seisomaan kun Professori saapuu luokkaan. Mikä on outoa, mutta ymmärrän pointin. He ansaitsevat kunnioitusta ja toisaalta kun nousemme seisomaan jokainen sulkee suunsa ja alkaa keskittymään luentoon. Professoreita kutsutaan ensin Professori jonka jälkeen sukunimi. Minusta aika virallista..

Ensimmäisenä päivänä meillä oli anatomiaa, käytiin läpi hevosen luustoa ja suuntia mistä päin hevosta oikein katsotaan. Haastavinta oli varmasti se, että kaikki oli latinan kielellä eli lääketieteen kielellä. Saa toki opetella englanniksikin mutta opettajat käyttää Latinaa.
Toinen tunti saikin jo aikaan melkoista ihmetystä. Toki tiesimme jo että saamme taputella hevosia luokan ulkopuolella mutta kun pääsimme istuutumaan luokkaan poliisit ja poliisihevoset tulivat lyhyet portaat perässämme sisään!! Siinä ne möllöttivät korvat riipassa niin kuin tätä tapahtuisi joka päivä. Oma puhelimeni napsi kuvia ja videota tilanteesta tiuhaan tahtiin ja olen kieltämättä vieläkin hyvin hämmentynyt ensimmäisen päivän tapahtumista. Kyllä oli mieleenpainuvaa, täytyy myöntää.

Tänään oli tallipäivä. Meidät oli jaettu ryhmiin ja kävimme jokainen vuorollamme päivän aikana tallilla tutustumassa hevosiin. Talli sijaitsi aivan keskustassa, juna-aseman ja ostoskeskuksen vieressä. Tarhatilaa ei siis juuri ollut mutta bokseja hevosille sitäkin enemmän. Ihan onnellisilta vaikkakin hyvin jäykiltä hevoset vaikuttivat kun kävimme tunnistamassa luita ja niveliä ihan lähietäisyydeltä.

Unkaria kutsutaan hevosmaaksi ja en ihmettele. Täällä on varmasti enemmän ihmisiä kuin hevosia. Yksi ainut Suomalainen ystäväni täällä kertoikin jo käyneensä raveissa ja laukkakisoissa. Haluan sinne ehdottomasti myös!

Työ ja raha Opiskelu