Unkari, päivä yksi

image.jpg

Lähtövalmiina vielä suomessa, adios ystävät!

 

Eka päivä ja täällä sataa kaatamalla.
Lentokoneesta eilen päästyäni menin hakemaan trollia eli kärryä jotta saisin kaikki tavarani kuskattua taksille. Näin rivin ja menin reippaasti nykimään kärry jonosta yhtä itselleni. Se ei käynytkään niin kuin ajattelin ja häpeilevästi yritin vielä muutamaan otteeseen. Kärry oli jumissa ja vilkuilin ympärilleni mikä avuksi. Kärrystä piti maksaa euro, että sen sai.! Haha! Ihan kuin joku olisi pöllimässä niitä!?

Koska en koskaan halua näyttää liian turistilta kävelin määrätietoisesti laukkuineni ja kärryineni ulos muiden perässä. Olin kirjoittanut ylös halvan taksin numeron ja tilasin itselleni taksin. Siihen pieni muistilista
Taksi kannattaa aina mieluummin tilata, koska ne jotka ovat jonossa valmiina lentokentällä maksavat kolme kertaa enemmän. Tilaustaksit saapuvat noin 10minuutissa  omalle tilatuille takseille varatulle laiturille joka on aivan terminaalin edessä. Hinta kannattaa tietysti aina sopia ennen kuin astuu taksiin. Oma matkani kentältä aivan keskustaan maksoi 13e. Taksi kyyti oli erittäin asiallinen vaikkakin kiusallinen, kuski ei puhunut englantia ja radio ei toiminut!  Julkinen liikenne on kuulemma myös toimiva. Jos jollain joka tänne saapuu on vähemmän tavaraa kuin minulla, tai on budjettimatkalla niin silloin julkiset on ykkönen.

Kämpälle päästyäni kirjoittelin paikallisen ystävän kanssa ja hän oli huolissaan kuinka taksimatkani oli mennyt. Hän kertoi kuinka hänen ystävänsä on taksikuski ja mestari huijaamaan asiakkaita. Jos astut hänen kyytiinsä ja olet kännissä tai menossa huoriin saat maksaa tupla hinnan. Hän on kuulemma viritellyt piiloon napin josta hän voi asiakkaan huomaamatta nostaa hintaa.  Itse en ollut kumpaakaan joten säästin nahkani.

Tapasin mukavat uudet kämppikseni. Toinen on britti ja toinen Englannin kansalainen mutta asuu Italiassa. Mukavan oloisia tyttöjä, ujoja sanoisin enemmän nörttiin kääntyviä eli ideaaleja kämppiksiä.

Kämppä on ilmeisesti tyypillinen Unkarilainen koti. Korkeat katot ja suuret ikkunat. Kolmas huone on valtava ja suunnittelimmekin sinne jo skeittiramppia. Ikkunasta näkyy julkisivuremonttia kaipaava kerrostalo jonka pienelle terassille on tehty puutarha ja erilaisia viljelmiä. Vaikka talon tiilet näkyvät harmaan laastin alta ja ikkunat repsottavat, siinä on jotain viehättävää. Rakennuksessa on paljon yksityiskohtia ja gruseduuleja, mitään ei ole tehty hutaisemalla. Tämä pieni salainenpuutarha on suloinen, sitä varmasti vaalitaan suurkaupungin hälyn keskellä. Voin vain kuvitella sen omistajan käyvän puhumassa kasveilleen jotta ne kasvaisivat parmmin.   Heti sen molemmin puolin onkin jo paljon paremmassa kunnossa olevia rakennuksia. Kirjo ei ole yhtä riemuisa kuin Bergenin kaaos kaupungissa mutta persoonallisuutta siitä ei puutu. Ehkä jotain sama kuin Pariisissa.

Tänään pitää käydä ilmoittautumassa koululla jonne on tästä kymmen minuutin kävelymatka. Jääkaappini huutaa tyhjyyttään joten pääsen tutustumaan myös ruokakauppaan. Kun saavuin eilen illalla oli tietysti jo aivan pimeää joten hauskaa nähdä miltä kaupunki näyttää päivän valossa!
 

Työ ja raha Matkat Opiskelu

Minä

 

Istun lentokoneessa, taas.. Maailma on taas edessä. Tällä kertaa suuntana on Unkarin Budapest. Ruotsin maisemat vaihtuvat täysin. Unkarin kielestä ei ole mitään hajua ja englantia puhutaan heikosti. Tai näin ainakin oletan. Kaikki on vielä harmaata, en tiedä minne olen oikeastaan menossa. Kun kerroin ihmisille minne olen matkalla jokainen on vastannut samalla tavalla; ” Unkari on hieno paikka!” tai ” Meillä oli siellä tosi hauskaa silloin.” Kukaan häistä ei kuitenkaan oikeastaan ole asunut siellä joten käsitys koko kaupunigsta voi olla täysin eri . Tunnen toki yhden Unkarilaisen miehen johon tutustuin Ruotsissa mutta pystynkö täysin turistina näkemään hänen Budapestinsa?
Tunteet ovat olleet yhtä vuoristorataa. Kuitenkin juuri nyt on ihanaa hypätä suureen ja tuntemattomaan. Minua ei pidättele mikään, ei mies ei lapset ei mikään.  Saan elää niin itsenäisesti ja ennen kaikkea itsekkäästi kuin vain haluan. Kun jätin perheen ja vanhat ystäväni ympäri maailmaa, minun maailmaani jäi vain ja ainoastaan minä.
Vaikka reissasin Ruotsin ja Suomen väliä 5 kertaa vuoden sisään ja matkusteluun tuli jo omat rutiininsa on tämä jotain aivan uutta. Ei jännitä samalla tavalla. Tiedän että otan taksin päästäkseni perille kämpälle. Tiedän, että minua on vastassani uudet kämppikseni joita en ole ennen tavannut. Saan opastetun kierroksen Budapestissa torstaina ja opin tuntemaan paikat.  Tunnen jopa muutaman suomalaisen jotka saapuvat jälkeeni kaupunkiin. Kaikki on järjestetty, silti minua jännittää. Käännän uuden sivun elämässäni.
Olen pystynyt jättämään tunne rikkaan viimevuoden taakse aloittaakseni taas uudestaan. Miten minä taas uskallan? Tapasin naapurini ulkoiluttamasta koiraa juuri kun olin matkalla hoitamaan viimeisiä asioitani Suomessa. Emme olleet nähneet toisiamme puoleen vuoteen ja hän totesi kuin ekaluokkalaiselle ” Oi, aivan kuin olisit kasvanut pituutta?” Kyse ei voinut olla fyysisestä pituudesta vaikka hän kiven kovaa väitti että sitä on tullut ainakin 5cm lisää. Onko tämä sitä kun on henkisesti kasvanut pituutta kolme metriä. Asenne ”kyllä kaikki järjestyy” joka tulee iän myötä.  Varmuus huokuu ihmisistä. Ehkä koko Ruotsin vuoteni kasvatti minua sen 5cm.. henkisesti

Kiva kun Norwegian tarjoaa Wi-Fi:n mutta olkoon se niin hidas, ettei se lataa edes iltalehden sivuja.

 

 

Suhteet Oma elämä Matkat Opiskelu