Find the balance!

Selailin tänään kaikenlaisia blogeja pitkästä aikaa ja Saran (Tickle your fancy) uusin teksti herättikin niin paljon ajatuksia, että päätin myös kirjoittaa aiheesta. Mun urheiluhistoriani alkaa sieltä jostain kaukaa lapsuudesta; koulujen välisistä yleisurheilukisoista, judotreeneistä ja kilpatanssin parista. Oon siis aina tykännyt liikkua ja paljon. En vaan osaa olla tekemättä mitään kovinkaan pitkään. Flunssat ja niistä toipumiset nuhan ja yskän kera on kamalinta aikaa mitä tiedän, koska on vain pakko olla paikallaan.

kollaasi 2.jpg

kollaasi.jpg

Kun tanssi jäi opiskelujen takia, aloin miettimään jotain uutta, suht edullista sekä täysin omaan aikatauluuni sopivaa harrastusta. Ystäväni olivat jo Fressin jäseniä ja kävivät yhdessä ryhmäliikuntatunneilla, joten innostuin liittymään myös. Pitkään kävin vain jumpissa, etenkin tanssillisilla tunneilla, ja motivaatio lähteä yksin treenaamaan oli todella nollissa. Kilpatanssissakin oli aina se toinen treeniseurana. En oikeastaan edes muista milloin innostuin salin puolella treenaamisesta ja kas, yhtäkkiä olikin helppoa lähteä yksin liikkumaan. Innostus lähti ehkä siitä ymmärryksestä, että voin kuntosalitreenillä vaikuttaa ulkonäkööni ja kokooni. Olin kyllästynyt olemaan aina se rimpula, jolle ei annettu mitään painavaa kannettavaksi ”koska ethän sä jaksa” tai jota voitiin kommentoida sanoin ”kun sä oot niin laiha”. Olen sen verran pinnallinen, että kyllä mä tykkään siitä, että masu on litteä ja takamus ja jalat saaneet muotoa ja käsivarsissa on lihasta. Mutta voiko joku rehellisesti sanoa, ettei ajattelisi näin? Ja kyllä! Nykyään otan mielelläni kantoon vaikka multasäkkejä, koska mä pystyn ja mulla on voimaa! On hauskaa ylittää itsensä tekemällä henkilökohtaisia ennätyksiä ja tuleehan siitä liikunnasta hyvä olokin! 

WP_20140516_035.jpg

Mutta sitten se bikini fitness, josta multakin on kyselty. Ei, ei ikinä. Rakastan ruokaa niin paljon, etten voisi ikinä olla sellaisella dieetillä, mitä ne vaatii. En pysty olemaan edes viikkoa herkkulakossa. Ja tästä syystä se persekin on tainnu oikeasti levitä, ei kyykkyjen ansiosta, hehe. 10 pähkinää ja litra vettä ei riitä mun aamupalakseni. Elämästä pitää nauttia! Jos mun tekee mieli jotain, niin mä syön sen tai juon sen. Tasapaino pitää kuitenkin olla liikunnan ja syömisten välillä, koska ylipaino aiheuttaa paljon terveysongelmia ja toinen ongelmien aiheuttaja on alipaino ja se minimaalinen rasvaprosentti, johon kaikilla on kova hinku päästä. Nyt on tullu katteltua nuorten tyttöjen jalkoja, kun shortsikausi on alkanut ja oon ihan järkyttynyt. Ihan kuin ne mimmit ei ois koko talvena syöneet mitään! 

WP_20140420_007.jpg

Yhteenvetona tähän loppuun voisin sanoa, että niin kauan kun ne dieetit sun muut pysyy omana elämäntyylinä niin kaikki on hyvin. Kuvia saa ja pitää jakaa esim instassa, koska ne motivoi muita (mahdollisesti ylipainoisia) tekemään muutoksia elintapoihinsa. Kaikkein kamalinta on kuulla jeesustelua siitä, kuinka oma elämä on niin paljon parempaa, kun vetää sieni-levä-smoothieita ja on hylännyt kaikki herkut .”Niin että voisit vaikka jättää juomatta ne siiderit, kun niis on niin paljo sokerii ja niin sit se alkoholi itsessäänkin lihottaa” Live your own life. Piste. 

WP_20140517_050.jpg

Noh, sainpahan vähän kirjoittaa ajatuksia auki vaikka teksti taitaa olla aika sekava. Nyt taidan hakea vähän suklaata, adios!

♥Pia

Ps. Leikkaussalissa on niiiiiiin siistii olla duunis! 8)

Kommentit (4)
  1. tyhmä_kysymys
    14.6.2014, 16:43

    hei, sie kun oot leikkaussalissa töissä ja opiskelut tehty nii pieni kysymys. täällä yks
    sh-opiskelija haaveilee työstä leikkaussalissa, mutta oon hieman pihalla
    miten opinnot pitää nykypäivänä pelata sillä tavalla että sinne pääsee 😀 meillä on siis
    nää syventävät opinnot eli olitko sillon harjottelussa siellä, ja sitten pääsit töihin? vai
    onko siulla ollu koulussa vielä jotain muuta lisäks leikkuriin liittyen kun vaan syventävät
    opinnot? ja onko noi perioperatiiviset opinnot mahdollista ”valita” kaikissa ammattikorkeissa?
    tietääkseni ainaki koulujen pitää järjestää syventävät opinnot, mutta miten ne menee sit
    käytännössä. oon miettiny, että pitäis käydä opon juttusilla mutta se on hieman vaiheessa
    kun omaan syventävään jaksoon on vielä aikaa 🙂

    1. Moikka! Meillä siis Tamkissa oli viimeinen vuosi syventäviä opintoja ja perioperatiivisissa se tarkoitti sitä, että toinen lukukausi oli leikkauspuolen opintoja ja toinen anestesiapuolen. Molempiin kuului 6vkon harjoittelut. Oon ymmärtänyt ettei muissa ammattikorkeissa oo mahdollisuuksia yhtä laajoihin perioperatiivisiin opintoihin, mutta työllistyä voi silti leikkaussaliin muista sinne päin viittaavista opinnoista kyllähän joka paikassa tarvitaan henkilökuntaa saliin vaikkei tota suuntautumista oiskaan kaupungin kouluissa saatavilla. Tampereella se vaan on niin, että saliin taas ei taida päästä ellei ole kyseisiä opintoja takana, koska täällä ne on tarjolla. En tiedä oliko tästä kauheasti apua, mutta kannattaa oman kysellä oman koulun puolelt, että kiinnostusta olisi päästä saliin ja miten silloin kannattaisi toimia 🙂 Hyvää juhannusta ja tsemiä tuleva kollega!

  2. Thumbs up! Just näin. Treenataan ja syödään 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *