Heippa!

Ajattelin kertoa teille vähän mieltä painaneesta asiasta, joka on saanut (ainakin toivottavasti) nyt vihdoin selvyyden.

Minulla on jonkin aikaa jo ollut rytmihäiriöitä, ja ne on vaivanneet mieltä tosi paljon. Välillä sydän muljahtelee ihmeellisesti ja toisinaan syke kiihtyy ilman syytä. Esimerkiksi kerran olin kotona sohvalla katsomassa tv:tä, kun sydän alkoi hakata tosi nopeasti yhtä äkkiä! Säikäytti ihan kamalasti, kun olin vielä yksin kotona. Samaa on tapahtunut töissäkin, ja silloin lähdin samantien työterveyteen. Tämä sattui talvella, hieman sen jälkeen kun olimme palanneet Thaimaan-lomalta. Pyörittelin jo päässäni kaikkea, että olenko saanut jonkun ihmeellisen bakteerin elimistööni reissussa, kun jouduin yhden yön viettämään sairaalassa pienellä Koh Sametin saarella, ja siellä minua piikitettiin kanyloinnin takia. Sain siellä siis jonkun pöpön ruoasta ja oireet oli sen verran rajut, että veivät sairaalaan. Kun tippa oli laitettu, minulle nousi korkea kuume ja olin siinä vaiheessa aivan varma, että sain verenmyrkytyksen ja sille reissulle jään. Onneksi kuitenkin selvisin säikähdyksellä ja olo koheni nopeasti tiputuksessa sekä viidellä eri pillerillä joita jouduin napsimaan vielä viikon verran tämän episodin jälkeen. Tästä kuitenkin jäi alitajuntaan joku pelkotila, ja ajattelin rytmihäiriöiden liittyvän tähän. Julkaisen tässä nyt reissun lopussa otetun bikinikuvan, jonka julkaisua harkitsin pitkään. Mutta tässä minulla oli jo hirveä kriisi itseni kanssa, kun olin lorvinut koko pitkän loman ilman yhtään oikeaa treeniä! Ehkä sen takia minulla alkoi heti Suomeen palattua todella tiukka treenikausi ja lepo unohtui.. Tuntui, että olin lihonut ainakin 7 kiloa, ja tunsin oloni epämiellyttäväksi. Nyt kuvaa katsellessani, huomaan, että ihan normaalihan minä tuolloin(kin) olen ollut, vaikka olin syönyt mitä sattuu koko loman.

Ensimmäisellä kerralla, kun kävin työterveydessä, minut passitettiin heti verikokeisiin, kun kerroin matkastani. Lisäksi minulta otettiin sydänfilmi. Kaikki arvot olivat kuitenkin normaalit, eikä sydänkäyrässäkään ollut muuta, kuin jokin pieni ”muutos”, joka esiintyy yleensä kuulemma urheilijoilla. Lääkäri sitten tiedusteli urheilutottumuksistani, ja kerroin urheilevani viisi kertaa viikossa salilla, sekä aerobiset päälle. Tässä vaiheessa jäätiin seurantalinjalle, ja lääkäri suositteli jättämään kofeiinin pois.

Oireita alkoi kuitenkin taas tulla satunnaisesti, ja menin jälleen työterveyteen, koska asia vaivasi todella paljon. Minulta tarkistettiin kilpirauhasarvot, jotka oli normaalit. Lisäksi verenpainettani seurattiin, kun se oli välillä koholla, todennäköisesti stressin vuoksi. Olin hetken sairauslomalla ja verenpaine laski. Sitten se oli jo melko matalalla, ja säikähdin sitäkin. Matala verenpaine kuulemma on myös yleistä paljon urheilevilla ja on kuulemma vain hyvä asia.

Sitten kun sattui kotona tämä sohvalla yhtä äkkiä tullut tykytyskohtaus, ajattelin, että nyt tämä asia tutkitaan perinpohjaisesti, menee muuten mielenterveys. Varasin heti seuraavana aamuna taas ajan lääkärille, ja minulta otettiin jälleen monia verikokeita, sekä keuhkokuva. Lääkäri halusi varmistaa, että sydämeni ja keuhkot on rakenteellisesti kunnossa. Näitä tuloksia sitten jännitin reilun viikon verran. Kaikki oli onneksi kunnossa, rytmihäiriöt ei siis johdu mistään sydänviasta. Lääkäri taas tiedusteli treenitottumuksiani, todella tarkasti. Kuinka monta kertaa viikossa ja minkälaisilla tehoilla. Lisäksi muutenkin elämästäni ja ruokailutottumuksista. Tässä vaiheessa rupesin itse jo muistelemaan, että enpäs ole pitänyt ehkä taukoviikkoja treenien suhteen.. Normaalisti pidän joka viidennen viikon lepoviikkoa, jotta keho pääsee palautumaan. Nyt en ollut pitänyt taukoa lainkaan tänä vuonna!! (paitsi tietysti tammikuussa tuli reilun kolmen viikon tauko matkan ajan) Lääkäri epäili ylikuntoa, ja mainitsi jopa, että tämä suhtautumiseni urheiluun ja tarkkaan ruokavalioon alkaa kuulostamaan hieman pakkomielteiseltä. Hän suositteli ottamaan iisimmin, vähän aikaa hölläämään ja sitten jatkamaan urheilua pikkuhiljaa muutamalla kerralla viikossa. Keho vain nyt käy ylikierroksilla jatkuvan kovan urheilun vuoksi, lisäksi kuulemma tämä voi olla monien sattumien summa, kun yhtäaikaa on monta rautaa tulessa. Keho ei pääse missään vaiheessa lepäämään. Hirveä häästressi on jatkuvasti, vaativa työ, urheilun aikatauluttaminen, kotiakin täytyy pitää ojennuksessa ja muu normaali perhe-elämä. Lisäksi kun ollaan tässä reissuttu paljon, minulla on ollut ahdistus siitäkin, kun koko ajan on matkalaukut pitkin lattioita ja pyykkiä hirveät määrät. Missään välissä ei ehdi tavallaan elämä normalisoitua. Tosin tästä ei pitäisi valittaa, itsehän näitä jatkuvia menoja on ollut suunnittelemassa 😀 Nytkin laukut taas odottavat pakkaamista juhannusreissulle.. Lisäksi ollaan jo suunniteltu ensi talven matkaa, sekä yhtä lokakuista pikkureissua. Koko ajan täytyy olla jotain mitä odottaa.. Tosin onhan tässä vielä häämatkakin edessä elokuussa, ja toisaalta pitäisi ehkä riittää, että on jo siinä matka mitä odottaa. 

Olen luonteeltani muutenkin sellainen, että hamstraan paljon tekemistä, enkä voi olla aloillaan. Jos joku pyytää jotain tekemään, teen sen varmasti ja ehkä vähän enemmänkin. Olen myös hyvin pikkutarkka, esimerkiksi kotia siivotessa, en voi sietää jos kiiltovalkealle keittiöntasolle jää yhtään vesipisaran jälkeä. Äitini onkin jo pitänyt minulle saarnaa, että olen kohta burn outin partaalla näiden mun höyryilyjen kanssa, että kaikkea ei tarvitse aina jaksaa. Kai sitä vaan täytyy uskoa viisaampia ja yrittää ottaa tämä elämä vähän rennommalla otteella 😉

Olen nyt ollut neljä viikkoa treenaamatta ja olen syönytkin mitä on tehnyt mieli. Nyt ajattelin pikkuhiljaa aloittaa taas urheilun ja ruokavalion noudattamisen, mutta ehkä hieman joustavammin kuin ennen. On kyllä todella helpottavaa tietää, että sydän on kunnossa ja oireet johtuivat vain tästä ylirasituksesta. Ehkä tästä siis selvitään!

Rennoin mielin kohti juhannusta! 🙂