Yksi kuukausi.

Hei hui!

Enää tasan yksi kuukausi meidän häihin! Tää kesä on mennyt kyllä ihan liian nopeasti, jossain välissä sitä ajatteli, että aikaa on vielä vaikka kuinka paljon.. Nyt kyllä tuntuu, että aikaa on liian vähän ja tekemistä on ihan liikaa liittyen häihin. Siinä samalla kun pitäisi kaikki arkiaskareet ja treenitkin hoitaa, nähdä ystäviä ja koittaa viettää lapsenkin kanssa aikaa. Niin ja tietysti töissäkin olla. Onneksi tämä liukuva työaika on olemassa! 

Eilen käytiin pukuliikkeessä valitsemassa miehen puku, se on todella hieno! <3 Olen kyllä tosi tyytyväinen siihen ja palveluun mitä saatiin. Pojan puku on ostettu jo aiemmin kaasojen kanssa Helsingin reissulta. Siihen vaihtuu nyt vain kravatti ja liivi, jotta sopii täydellisesti miehen pukuun. Hääsateenvarjokin löytyi eilen täältä pukuliikkeestä, joten taas sai pyyhkiä yhden asian To Do -listalta. Kaasojen huiveja vielä odottelen saapuvaksi, jospa nekin piakkoin saisi. Nyt päästään myös ilmoittamaan catering-firmaan vieraiden tarkka määrä ja ruokavaihtoehdot, sillä meillä oli viimeinen häihin ilmoittautumispäivä viime sunnuntaina, ja tänään sain vielä viimeiseltä perheeltä vahvistuksen, jotka olivat unohtaneet ilmoittautumisen. Kohta varmaan päästään siis myös koemaistiaisiin. Tosin emme maista ennakkoon kuin kakkua, luotamme ravintoloitsijaan täysin näissä ruuissa. Menu on kyllä niin hyvä kokonaisuudessaa, en malta odottaa! Vaikka tiedän, että kaikille se ei ole ehkä mieluinen, mutta menulle on oma tarinansa ja on niin meidän tyylinen kuin olla voi. Kakun minä halusin välttämättä maistaa ennakkoon, koska olenhan itse melkoinen jauhopeukalo, ja tosi tarkka näistä herkuista.

Bestmaneille pitäisi vielä löytyä oikeanväriset kravatit. Harmillisesti pukuliikkeestä ei eilen niitä saatu, koska kaikkia värejä oli vain yksi hyllyssä ja kaksi tarvitaan. Täytyy siis suunnistaa jonnekin muualle, kunhan ehtii. Tämäkin viikko niinkuin edellinenkin on ollut kyllä niin kiireistä taas.. Maanantaina kävin töiden jälkeen kynsihuollossa, nyt on viimeisen kerran laitettu kestolakkaus ennen hääkynsiä! <3 Hääkynsiin on puhelimessa jo monen monta inspis-kuvaa. Hääviikko tulee olemaan aika kauneudenhoito-täytteinen. Vielä pitäisi muistaa varata varpaiden kynsien kestolakkaus myös sille viikolle. Kynsihuollosta kiirehdin näkemään ihanaa kamuani ostoskeskukseen, kahviteltiin ja löysin muutamia hääjuttuja taas. Siellä vierähtikin sitten koko ilta 🙂 Eilen oli taas haipakkaa, auto piti viedä katsastukseen ja sieltä kiireellä sinne pukuliikkeeseen. Sitten äkkiä kotiin siivoamaan ja leipomaan tämän päivän hää-palaveria varten. Tänään siis pidetään kaasojen ja bestmanien kanssa hääpalaveria, toivottavasti saadaan suurin osa asioista lyötyä lukkoon! Ennen palaveria mulla on vielä ripsihuoltokin välissä. Eipähän kerkeä tylsistyä tässä haipakassa, ja toisaalta, kyllä minä olen enemmän sellainen tekijä-ihminen. Jotenkin en voi ymmärtää saamattomia ihmisiä, jotka vaan vitkastelee ja lorvii. Sama on liikenteessä, menetin tänäkin aamuna hermot jo moneen kertaan näiden hidastelijoiden kanssa. Mä en vaan ymmärrä miksi se auto ei tunnu ihmisillä liikkuvan! Tai että miten sitä ei saada ajettua parkkiin. Monesti taitaa tulla autossa huudettua vähän voimasanoja ja ”äiti saa kyllä kohta hermoromahduksen” tai ”äiti saa kohta sydänhalvaksen”. Haha, tänä aamuna nimittäin oli päiväkodin parkkipaikalla joku naiskuski, joka ei osannut ajaa rivakasti sitä pikku autoaan parkkiin, ja olin jo huutamassa jotain, niin poika ehti ensin ja sanoi ”Äiti saatko kohta sydän halkemisen” 😀 Kylläpä huvitti! Sitä vain kun on sellainen Kaikki-Heti-Mulle-Nyt-tyyppi ja vielä kaikki pitäisi tapahtua mahdollisimman nopeasti, niin kyllähän se hermo menee.

Olen ollut kyllä tyytyväinen, että sen monen viikon treenitauon jälkeen olen saanut itseni taas hyvin urheilun makuun ja olen noudattanut hyvin ruokavaliota. Viime viikollakin tein jopa kaksi treeniä päivässä. Mutta muistin kyllä myös lepopäivät, pidin niitä kaksi! Aion pitää siitä kiinni, että ne lepopäivät toteutuu, ettei tulisi taas sellaista pitkää taukoa ylirasitusten takia. Viime viikolla muuten juhlittiin siskoni rippijuhlia, onpas hassua että hänkin on jo niin iso. Meidän vihkipappi on sama, joka oli siskoni konfirmaatiossa. Hän muuten toi viime sunnuntaina meille kotiin vihkiraamatun ja pienen seurakunnan lahjan. Aika ystävällistä. Pappi on tulossa kyllä vielä uudelleen käymään ennen häitä, keskustelemaan meidän elämästä tarkemmin, niin osaa rakentaa puhettaan vihkimiseen.

Mies on jo selvitellyt etukäteen Nizzan ja Monacon Michelin tähden ravintoloita. Sieltä niitä löytyykin aika hurjasti paljon enemmän kuin täältä Suomesta! Ihanaa päästä jonnekin kunnon ravintolaan herkuttelemaan. Ja vielä häämatkalla, on siinä varmasti oma fiiliksensä. Ollaan myös suunniteltu auton vuokraamista siellä. Ikävää kyllä mikä kauhea isku sattui siellä Nizzassa :( Ihan hirveetä! Meidän hotelli sijaitsee vielä samalla rantakadulla, jossa tämä sattui.. Mutta, ei kai sitä voi alkaa liikaa pelätä ja ei me ainakaan voida matkustelua rajoittaa, ei sitä pystyisi olemaan vain täällä Suomessa, pakko jonnekin muualle välillä päästä. Ja luulen, että ei kai näitä iskuja uudelleen samaan paikkaan heti tule, toivottavasti ainakaan.

Monacossa hotellimme sijaitsee Monte Carlossa, eli ihan ytimessä formularadan kupeessa! Odotan kyllä sitäkin niin innolla, varmasti aivan mahtava paikka! Ja ne ostosmahdollisuudet, mä en ehkä kestä!

Häämatkan sijaan on kyllä vaan ensin keskityttävä näihin juhliin..Jospa sitä selvitään kaikesta työmäärästä ja toivottavasti kaasot ja mies kestää minua tän viimeisen kuukauden! Voi olla, että monta hermoromahdusta on vielä edessä. Onhan tää mun mies jo aika monta romahdusta joutunut kestämään, ja ihana oli illalla, kun minua *itutti aivan kaikki (taas), niin hän jaksoi jälleen lohduttaa ja muistuttaa kuinka onnellinen on, että kohta olen hänen vaimonsa ihan oikeasti. <3