Metrossa

Kirjoitettu paperiseen päiväkirjaan kaksi viikkoa sitten.

Kaksi viikkoa myöhemmin olen viettänyt noin 40 tuntia metrossa Lontoon alla ja yläpuolella.

Aamuisin kävelen kotoa metrolle, 7 minuuttia. Nousen metroon Upton Parkissa, vihreälle tai vaaleanpunaiselle linjalle, jään pois jo kahden pysäkin päästä. Vaihdan harmaalle linjalle, seison yleensä muutaman verran ennen kuin saan istumapaikan. 14 pysäkkiä Finchley Roadille, kahdesti joen ali Itä-Lontoosta länteen. Finchley Road on yli puolenvälin, muttei vielä perillä. Kävelen asemalaiturin toiselle laidalle, viisi askelta, odotan violettia metroa ulkona ellei sada. Kuljen päätepysäkille, 12 pysäkkiä, näen ulos koko matkan ajan. Sumuiset aamut ennen aurinkoa ovat kauneimpia, enkä ole täysin hereillä vieläkään. Päätepysäkillä kävelen aseman läpi ulos, yleensä huomaan värilliset ikkunalasit. Kävelykadun toiseen päähän bussipysäkille muiden joukkoon. Kolme pysäkkiä, oikealla on kaunein pysäkin nimi Ivybridge Close. Pysäkin vieressä on oikea murattimuuri. Katua ylös muutama metri, portista oikella. Parkkipaikan läpi ja viimeisen joen, tai pienen puron, yli ja olen töissä.

Illalla teen saman matkan, mutta asemien nimiä lukuunottamatta mikään ei ole samaa.

Metrossa ehdin lukea, neuloa ja kirjoittaa enemmän kuin vuosiin. Kun istuu paikallaan melkein kaksi tuntia ilman kiirettä mihinkään ehtii ajatella ja olla.