Nukkekoti-kärpänen pääsi puraisemaan alkukesästä 2017. Tarinoin myöhemmin vielä tarkemmin siitä ajatuksenjuoksusta, joka johti tähän kärpäsen puremaan. Tämän ensimmäisen postauksen tarkoitus on kertoa oman nukkekodin suunnittelusta ja antaa neuvoja ja vinkkejä sitä varten.

Kun päätin, että haluan rakentaa oman nukkekodin, minulle oli alusta asti päivän selvää, että haluan rakentaa kodin alusta asti omin käsin. Googlasin nukkekodeista ja niiden rakentamisesta paljon jo siinä vaiheessa, kun oman nukkekodin rakentaminen oli vasta haave. Tutustuin suomenkielisiin käsityötaitajien blogeihin, ja katselin englanninkielisiä Youtube-videoita, joissa ohjeistettiin mitä ihmeellisimpien miniatyyriesineiden askarteluun. Selailin internetin ihmeellistä maailmaa, ja löysin häikäiseviä kuvia pienoismalleista ympäri maailmaa. Tutustuin Suomen Nukkekoti-yhdistykseen, ja löysin myös paljon tapahtumia, joiden olemassaolosta en ollut aikaisemmin edes tiennyt.

Internetissä seikkailu auttoi selventämään, millaisen nukkekodin haluan rakentaa, ja löysin paljon ohjeita miniatyyrihuonekalujen ja pienesineiden rakenteluun. Olisin kuitenkin halunnut löytää enemmän käytännön neuvoja siihen, miten nukkekodin voi rakentaa itse ihan alusta alkaen. Kaipasin tätä varten nimenomaan suomenkielisiä sivustoja, koska yleiset olosuhteet rakentelulle ja esimerkiksi erilaisten materiaalien saatavuus tai hinnat ovat Suomessa hyvin erilaisia verrattuna muihin maihin. Nyt kun olen jo päässyt rakentelussa vauhtiin, päätin kantaa korteni kekoon ja kertoa muillekin aiheesta kiinnostuneille, miten projektini on lähtenyt käyntiin.

Kun olin aikani googlannut ja ihastellut viktoriaanisia kartanoita, aloitin oman nukkekodin suunnittelun piirtämällä. Hahmottelin ensin, miltä talo voisi näyttää ulkoapäin, ja listasin mitä huoneita talon pitäisi sisältää. Elämäntilanteeni oli sellainen, että tiesin projektin etenevän hitaasti. Tästä syystä päätin, että jos aloitan nukkekodin rakentamisen, teen siitä kerralla juuri sellaisen kuin olen haaveillut. Monet nukkekotoilun harrastajathan rakentavat usein pieniä nukkekoteja tai esimerkiksi ”room boxeja” eli yksittäisiä huoneita. Halusin ottaa työn alle yhden valtavan projektin, jota voisin rakennella seuraavat kymmenen vuotta.

Kun minulla oli lista haluamistani huoneista, jouduin tekemään päätöksiä:
•    Kuinka monta kerrosta haluan ja tarvitsen?
•    Kuinka korkea, leveä tai syvä nukkekodista voi tulla, jotta se mahtuu asuntoon?
•    Missä säilytän tai jaksan katsella nukkekotiani seuraavat 10 vuotta?
•    Mitä käytän rakennusmateriaalina?
•    Miten rakennusmateriaali vaikuttaa suunnitelmiini?

Seuraavaksi ryhdyin tekemään pohjapiirrustusta. Satuin löytämään tätä varten kotoa millimetripaperia, mikä helpotti suunnittelua valtavasti. Aloitin pohjapiirrustuksen sen päätöksen varassa, että käytän rungon rakennusmateriaalina koivuvaneria, ja varasin ensimmäisissä suunnitelmissa seinien ja lattioiden paksuudeksi 1,5 cm. Olin löytänyt kotoa sellaisen nurkan, johon saisin valmiin talon mahtumaan, ja paikka rajasi reunaehdot nukkekodin koolle. Sijoitin pohjapiirrustukseeni haluamani huoneet, ja huomasin tarvitsevani yhteensä kolme kerrosta sekä lisäksi kellarikerroksen, jonne sijoittaisin keittiön. Hahmottelin nukkekodin korkeuden kerrosten lukumäärän, vanerin paksuuden ja huonekorkeuden perusteella. Päätin että kerrokseen, johon tulisi pääsisäänkäynti, tulisi suurempi huonekorkeus kuin muihin kerroksiin. Nukkekodille varatussa nurkassa riitti tilaa vielä katolle, mutta sen päätin suunnitella vasta sitten, kun itse runko olisi kasassa.

Pohjapiirrustusten tekeminen oli huippuhauskaa, mutta loppua kohden suunnittelu alkoi kyllästyttää. Koko ajan löytyi uusia asianhaaroja, joiden takia piti tehdä muutoksia suunnitelmiin! Halusin tehdä nukkekodista sellaisen, että kodin sisään näkisi useasta suunnasta. Suunnittelin pohjapiirrustukseen myös ikkunoiden, ovien, rappusten ja takkahormien paikat. Halusin sijoittaa nukkekodin takat niin, että esimerkiksi savupiippujen ja takkojen sijainti näyttäisi mahdollisimman autenttiselta. Ajattelin myös niin, että mikäli projekti etenee niin pitkälle, että opettelen asentamaan nukkekotiin valoja, esimerkiksi johtoja voisi tarvittaessa kuljettaa hormien kautta. Tällainen autenttisuuden tavoittelu tarkoitti tietenkin myös sitä, että takan siirtäminen yhdessä kerroksessa saattoi tarkoittaa muutoksia myös muissa kerroksissa.

Pahimmillaan suunnittelusta voi tulla loputon kierre, joka ei pääty koskaan. Näin isossa rakenteluprojektissa suunnittelu kannattaa tehdä huolella, mutta kannattaa muistaa että suunnitella voi myös loputtomiin, ja silloin ei pääse koskaan aloittamaan itse rakentelua. Minä käytin pohjapiirrustusten parissa pohdiskeluun useita viikkoja. Jossain vaiheessa huomasin, että eteeni alkoi tulla monia sellaisia asioita, joita ei voi suunnitella ennen kuin rakentaminen on aloitettu. Tässä vaiheessa minä siirryin takaisin googlettamiseen. Aloin tutkailla vanerien hintoja, ja löydettyäni sopivan vatvoin asiaa vielä pari päivää.

Sulateltuani asiaa pari päivää, päätin lopettaa vetkuttelun ja lähetin tilauksen. Olin löytänyt uuden harrastuksen!

Seuraava blogitekstini käsittelee vaneria.