Valohoitoa sieluun asti

Kesä tuli ja vei mennessään. Sitähän tässä on pitkä ja pimeä talvi odotettu – että lämpö auringon ja rannan hiekka saa aikaan semmoiset värähtelyt kehossa, mistä on kannattanutkin haaveilla. Sininen taivas, vihreä ja vehreä luonto, kesän maut.

Pysähtyminen ei ole aina ollut vahvin lajini. Mutta nyt pysähdyn – en pelkästään huilatakseni, vaan myös siksi, että takana on vuosi, joka  vaati paljon.

Vaikka olen monissa liemissä keittynyt elämäni aikana ja kitkerissäkin marinadeissa kypsynyt, niin loppuvuosi 2024 ja kulunut kevät ovat vaatineet erityisen paljon kanttia ja voimia.

Liikaa en jää ikäviin muistoihin räytymään – ei tehdä niistä haavoja, joita vielä eläkeiässä muistellaan. Silloin haluan muistella vain muistamisen arvoisia asioita. Kuten kaikkia kesiä.

Suorittajan sisäinen puhe

Sain kaikesta työn vaativuudesta huolimatta kevään aikana kasaan YAMK-opintoja ja avoimen yliopiston kursseja jopa 57 opintopisteen verran. Arvosanat kestävät päivänvalon, vaikka niiden ei pitäisi olla tärkein mittari. Näin ainakin yritän sanoa sille pienelle, suurelle suorittajalle sisälläni, joka elää vielä syvällä selkärangassa.

Olen kuitenkin onnistunut viemään elämääni eteenpäin haasteista huolimatta – ja siitä saa olla kiitollinen.

Kun kompromissit ovatkin rakkautta

Olipa kyse sitten työpaikan sisäilma- tai johtajuusongelmista tai oman lapsen oppimisen haasteista, ne ovat nyt hallinnassa. Ne asiat, joita ei voi muuttaa, on vain hyväksyttävä. Kuten lapseen liittyvät – niiden kanssa on opeteltava elämään, lempeästi ja läsnä.

Työpaikka meni vaihtoon, vaikka jouduin tekemään siinä pienen mutta merkittävän kompromissiratkaisun: omat arvot vastaan oma terveys. Ratkaisu, johon lopulta päädyin, on meidän – minun ja lapseni – kannalta paras mahdollinen. Se tukee hänen hyvinvointiaan ja koulunkäynnin mielekkyyttä. Oli lopulta luonnollista laittaa nämä asiat omien tavoitteiden edelle.

Minä, äiti, opiskelija ja ihminen

Elämäni ei mahdu yhteen otsikkoon tai rooliin. Olen äiti, opiskelija, työntekijä – ja ennen kaikkea ihminen, joka yrittää tehdä viisaita valintoja hyvinvoinnin ja rakkauden ohjaamana.

On lohdullista huomata, että en ole enää se, joka puskee eteenpäin hinnalla millä hyvänsä. Olen oppinut kuuntelemaan itseäni ja tunnistamaan, milloin on aika pysähtyä – ja milloin on aika kulkea kompromissin kautta parempaan.

Ehkä juuri siksi tämä kesä tuntuu erityisen ansaitulta.

Entä sinä?

Onko sinun elämässäsi ollut hetkiä, jolloin olet joutunut valitsemaan omien arvojesi ja hyvinvointisi välillä? Miten sinä pidät huolta itsestäsi kaiken keskellä?