Mikä ihana sana! Päivän reippaan puuhastelun myötä minulla oli koko ilta aikaa tehdä kaikea hyödyllistä! Well, kuvista voi päätellä miten mulle sitten loppujen lopuksi kävikään… Minut yritettiin kyllä välissä herättää karvakamun toimesta monella tapaa mutta. Sleeping I love you.
If only näyttäiskään nukkuessaan tolta 😀
Mai gaad, miten sitä voi joka kerta unohtaa, kuinka hyvä fiilis on urkkailun jälkeen. En kuulu niihin ihmisiin, jotka luonnostaan kaipaavat liikuntaa omaksi osaksi elämäänsä, mutta ehkä mun kroppa yrittää kertoa, että mun pitäisi kuulua. Kävin nimittäin äsken vähän combatoimassa.
Aai lav it!! Vaikka yleisesti ottaen inhoan kävellä hikisenä ja ällöttävänä keskellä kaupunkia, niin tänään sekään ei haitannu! Olin vaan ihan jossain endorfiinihöyryissä. Taidan olla edelleen.
Kaiken lisäksi päälläni oli tutun ja turvallisen mustan sijaan erinäisiä pinkihtäviä vaatekappaleita. Ei hätää, tämä oli vain tilapäinen mielenhäiriö (jonka aiheuttajana pyykkivuori).
Vaikka ei nää ihan sellaset taistelu-uskottavat ookkaan.. Silti salaa rakastan <3
