Toinen vuosi odottamisen odottamista – siis vuosi 2015

Kulunut vuosi ei lainkaan ollut sellainen kuin odotin sen olevan. En tullut raskaaksi, en voinut antaa joululahjaksi kenellekään vauvauutisia enkä voinut sanoa, että olen tipattomalla ja syön superterveellisesti, koska olen RASKAANA. 

Ei. Sen sijaan purin turhautumista ja harhautin ajatuksiani pois odottamisen odottamisesta metsäpoluilla ja pyöräillessä. Löysin pari vuotta sitten maastopyöräilyn, ja tänä vuonna ajoin enemmän kuin koskaan aiemmin. Kymmenien kilometrien lenkkejä kuunnellen kuulokkeista Bassoa, YleX:ää tai Voicen hittilistoja. Ja mielihyvällä panin merkille, että jaksoin yhä pitempiä lenkkejä, yhä kovemmalla vauhdilla ja reisilihakset kasvoivat niin, että kapeimmat pillifarkut alkoivat jo kirrata. 

Töissä kulunut vuosi meni melkoisissa tulospaineissa. Hain ja sain uuden pestin, ja tein kaikkeni täyttääkseni minuun kohdistuneet odotukset. Olin mielestäni keskivertoa parempi, tehokkaampi ja tunnollisempi työntekijä. Tein tulosta. 

Keskittyessäni toissijaisiin asioihin ja sen esittämiseen, että kaikki on mainiosti, romahdin myös monta kertaa useammin kuin ekana yritysvuotena. Kyyneleitä, raivareita ja harmistusta on tänä vuonna piisannut. Pari hermoromahduksen poikastakin, mutta selvisin niistä. 

Aloitimme hoidot julkisella lapsettomuuspolilla. Tutkimukset tehtiin, ja ainoat löytyneet viat olivat vaihteleva ovulointini ja olematon limakalvoni. Melko ratkaisevia vikoja. Niihin kokeiltiin lääkehoitoja, jotka eivät edesauttaneet raskauden alkamista. Harmi, koska tosissani luulin, että vuonna 2015 tulen raskaaksi. 

Tänä vuonna ympäriltä kuului rutkasti vauvauutisia. Osa tuli raskaaksi, moni synnytti. En voinut jakaa heidän iloaan, vaikka kuinka olisin halunnut. 

Ympäriltä on myös karsiutunut pois niitä, joita luulin ystävikseni, mutta joille lapsettomuuteni oli liikaa heidän lisääntyessään. Ehkä hyvä niin. Lähipiiriin jääneet lienevät oikeita ystäviä. 

Perheessä monet vaikeudet tuntuvat pikkuhiljaa jäävän taakse. Eivät siis minun, mutta läheisteni. Asiat järjestyvät. Pitää uskoa, että ne järjestyvät meidänkin kohdallamme. 

Se, mistä olen onnellinen on, että miehellä ja minulla on kaikki hyvin. Vaikka miehen on vaikea puhua lapsettomuudesta, ja hän on koko vuoden esittänyt huoletonta, tiedän, että hän toivoo meidän onnistuvan yhtälailla kuin minäkin. Yritys on lähentänyt meitä entisestään. 

Vuodelle 2016 suunnitelmani ovat aikalailla samanlaiset kuin edelliselle vuodelle: kolmas vuosi toden sanoo, ja minäpä aion viimein raskautua ja synnyttää terveen lapsen. Astetta tujummat hedelmöityshoidot alkavat, ja uskon vahvasti niiden tuovan meille kaksi kaivattua viivaa. Sitä odotellessa aion elää, pyöräillä, lenkkeillä ja rakastaa. Olla tässä ja nyt.