Ne kaksi viivaa

Olen jo myöhässä. Istun vessassa, kunnes mieleeni juolahtaa, että tänäänhän on 28. kiertopäivä. Mutta ei sellaisia tuntemuksia kuin yleensä kierron lopussa. Ei tunnu menkkamaista jomotusta. 

Pitäisikö…? 

Ei. Ei missään tapauksessa. Sen kymmenet kerran kun olen kaivanut testipuikon kaapista, testi on aina näyttänyt väärän tuloksen. Alkaa masentaa, ahdistaa ja vituttaa. (En normaalisti juuri kiroile, mutta sanasto on laajentunut kummasti projektin myötä.)

Pari minuuttia tässä olisi aikaa ennen kuin pitää olla liikenteessä. Vastoin järkeni ääntä, rapistelen vessan alakaapin auki, siirrän meikkilaatikot syrjään ja hilaan pöydälle läpinäkyvän pussin. 

Siellä ne ovat. Pirun keksintö. Raskaustestit. 

Kertakäyttömuki, testimateriaali sinne, puikon dippaus ja iPhonen ajanotto rullaamaan. Samaa paskaa sieltä kuitenkin tulee kuin tähänkin asti. Siispä tuuppaan testin hyllylle ja pesen hampaat. 

Viiden minuutin päästä muistan. 

Pitää katsoa oikein kahdesti. Kontrolliviiva on tumman violetti, mutta mikä tuo häivähdys pinkkiä sen vieressä on? Onko se toinen viiva? Ei voi olla. Ei mitenkään. 

Tai voisi toki, peittoa on heilutettu tunnollisesti läpi kierron, mutta ei kai siltikään. 

On se viiva. Vähän hailakka, mutta kuitenkin. 

Järki sumenee, ja räpsin vimmatusti kuvia testistä. Ei ole todellista! Peilistä hymyilee vinoa hymyään tyyppi, joka on aina aiemmin testipuikkoa katsottuaan näyttänyt lähinnä kiukkuiselta rölliltä. 

Miehelle en sano vielä mitään. Koko päivän on jotenkin erilainen olo. Kähmin mahaani vaivihkaa kuin idiootti silloin, kun kukaan ei näe. 

Nytkö se viimein tapahtuu? Olenko mä todella raskaana, paksuna, pulla uunissa? Lataan puhelimeen odotus- ja vauvakeskustelupalstojen appsit, jotka kiukkuspäissäni poistin viime syksynä, kun hommasta ei tullut lasta eikä paskaa. Ja yhtäkkiä kyselen muilta kuumeilijoilta, näkevätkö hekin testikuvassani kaksi viivaa. 

Näkevät ja onnittelevat. En uskalla silti oikein ajatellakaan, että tämä voisi olla totta. Jokin koira tässä on haudattuna. 

Ehkä kemiallinen raskaus? Tuulimuna? Tai vähintään tulee varhainen keskenmeno? 

Päätän, että seuraavana aamuna dippaan puoli vuotta kaapissa homehtuneella digillä. Hyvä, että pysyn housuissani siihen asti.