Enää yksi yö alkuraskauden ultraan

Huomenna on totuuden hetki. Saamme tietää, lyökö minussa pieni sydän ja onko sikiö oikeassa paikassa, kaikki kunnossa. Toivon niin paljon, että kaikki on kuten kuuluukin! <3

Ultraa on odotettu kolme viikkoa. Viikot menivät yllättävän nopeasti, vaikka positiivisen raskaustestin jälkeen ensimmäinen ajatus olikin, että kääk, miten kauan ar-ultraa pitää malttaa odottaa. 

Mikähän on se ensimmäinen fiilis, kun ruudulle lävähtää mustavalkoinen kuva, jossa näkyy ensimmäistä kertaa ikinä muuta kuin tyhjyyttä? Vaikea uskoa, ettei kohdussani olisi elämää. Sen verran on viime viikkoina oksettanut, kuvottanut, kurninut ja aristanut. 

Haluan uskoa ja luottaa, että kaikki on hyvin. Silti vähän pelottaa. Kaikki on niin uutta ja ihmeellistä, vaikkakin pitkään toivottua ja odotettua. 

Lyö, pieni sydän, lyö! <3