Musiikkia kohtuun: Vauvan ensimmäiset unilaulut
Pari iltaa sitten mies kiikutti makkariin langattoman kaiuttimen ja ilmoitti, että nyt soitetaan vauvalle sen ensimmäinen tuutulaulu. Hetkeä myöhemmin Mini-Boom oli aseteltu alavatsalleni ja kaiutinosa suunnattu kohti kohtua.
Äänenvoimakkuus melko pienellä kuuntelimme kolme rauhallista lempibiisiäni, joista tuli oikopäätä vauvan ensimmäiset unilaulut. Labrinthin ja Emeli Sandén See Beneath Your Beautiful, John Legendin All of Me ja Asan Taulu. Hitaita, rauhoittavia kipaleita kaikki. Näitä kuuntelee mieluusti itsekin.
Idea tuli oikeastaan ensimmäisellä neuvolakäynnillä terkkarilta. Hän kertoi, että jotkut vanhemmat valitsevat odotusaikana biisin tai pari, joista itsekin erityisesti pitävät (ja jaksavat kuunnella usein) ja alkavat soittaa niitä iltaisin ennen nukkumaanmenoa vauvalle.
Kun vauva syntyy, samojen biisien soittelua jatketaan, kun vauva halutaan saada rauhoittumaan. Kuulemma moni vanhempi on kokenut tämän toimivaksi, ja vauva reagoi tuttuihin sävelmiin tyyntymällä.
Tässä vaiheessa raskauttahan vauvan aistit ovat jo melko kehittyneet. Olen nyt raskausviikolla 15+2 (huikeaa sinänsä, että jo näin pitkällä!).
Jo toisena iltana huomasin jotain. Tai luulen huomanneeni. Kun kaiutin lepäsi alavatsani oikealla puolella, vatsassa tuntui jonkinlaista kuplintaa tai pulpahtelua aivan kaiuttimen vieressä. Moneen kertaan.
Kun siirsin kaiuttimen kokeilumielessä toiselle puolelle vatsaa, meni hetki, ja pulpahtelu, kuplinta ja tuikinta siirtyi niin ikään vatsan toiselle puolelle.
Ensiodottajana en oikein tiedä, miltä vauvan ensimmäiset hentoiset liikkeet tuntuvat. Aiemmin raskaana olleet kuvailevat niitä kuplinnaksi, jonkinlaiseksi mylläämiseksi, kutitteluksi.
Ehkä vauva siis reagoi musiikkiin siirtymällä lähemmäs äänenlähdettä. Ehkä se tunsi musiikista tulleen värähtelyn, ehkä se värisi kylpylänlämpöisessä lapsivedessä mukavasti kuin aaltoaaltaassa. Jotenkin ajatus tuntuu minusta lämmittävältä – olipa tästä sitten kyse oikeasti tai ei. Mutta haluan ajatella, että näin on.
Youtuben ulkomaisissa odotusblogeissa olen havainnut joidenkin tulevien äitien hankkineen vatsamusisointiin tarkoitettuja kuulokkeita. Ne muistuttavat tavallisia korvalappuja, ovat pyöreät, lituskat kuulokkeet, jotka laitetaan housunkaulukseen kaiutinpuoli kohti kohtua.
Ihan niin höyrähtänyt en hormonihuuruissanikaan ole, että hankkisimme odotuskuulokkeita vatsalle, mutta uskon, että jatkamme useimpina iltoina kolmen biisin setin kuuntelua ennen unille käymistä. Tästä saa tulla meidän perheen ensimmäinen traditio. Iltaisin kuunnellaan musiikkia, josta tulee levollinen ja rauhallinen mieli koko poppoolle.
Vauva tuntuu myös koko ajan todellisemmalta perheenjäseneltä, kun teemme konkreettisia asioita hänelle. Luulen, että tämä on myös yksi pieni, vanhemmuuteen valmistava juttu. Kohta me soitellaan samalle pikkutyypille näitä biisejä ihan livenä ja seuraillaan hänen ilmeitään ja reaktioitaan naamatusten. Nähdään ehkä ensimmäinen hymy.
Jännityksellä odotan, että kun potkut ja mahamyllääminen alkavat kunnolla tuntua ja näkyä vatsan päälle, mitä vauva mahtaa tuumia vatsamökissään hänelle valitsemistamme unibiiseistä. Alkaako se jammailla kohdussa vai hiljentyykö kuuntelemaan.