Onhan vauvalla kaikki hyvin, hengittääkö se?
Hysteerikkomutsi tässä hei. Minä edustan näköjään sitä äitityyppiä, joka huolestuu kaikesta. Ja siis tarkoitan todella KAIKESTA.
Eilen soittelin päivystyksiin, kun vauva oli vääntänyt kolme ripulihtavaa latinkia vain parissa tunnissa. Ja kullakin kerralla hän töräytti vielä pari märkää pierua päälleni hoitopöydällä kesken vaipanvaihdon.
Ensin Google kävi kuumana, hakusanoina muun muassa: vauva, vastasyntynyt, ripuli, kakka, mikä on normaalia, milloin sairaalaan, kakan koostumus. Vauva oli myös ollut vähän tavallista kärttyisempi (ei voinut johtua vaunulenkin vuoksi väliin jääneistä päikkäreistä tai jatkuvasta vaipanvaihdosta tietenkään), hän oli viihtynyt rinnalla ehkä hieman tavanomaista vähemmän (puolentoista viikon iässähän tissittelyajat ovat ehdottoman samanlaisia joka päivä – not) jne.
Löydettyäni ties mitä kauhukuvakeskusteluja, tenttasin paikallisen lääkäripäivystyksen puhelinihmiseltä, pitääkö huolestua. Ja siis minähän pompin jo suunnilleen tasajalkaa kotona, että paska, nyt vauva joutuu lastenosastolle ja johonkin tiputukseen ja letkuihin ja ja ja…
No, kävi kuitenkin niin, että hätääntyneiden puheluiden jälkeen vauva ei enää leiponut torttuja vaippaan sen vuorokauden puolella. Pissaa kyllä tuli hyvään tahtiin, myös päälleni hoitopöydällä – klassikko! Joka kerta, kun unohdan asetella pyyhkeen vauvan kriittisille alueille likavaipan pois ottamisen jälkeen, hän avaa hanat ja varmaan nauraa sisäisesti, että sainpas suihkutettua äitimuorin märäksi, hähää.
Myös ns. suihkupaskat ovat tulleet tutuksi. Pari päivää sitten hoitopöydällä vaipanvaihdossa makoillut rakas lapsukaiseni väänteli naama punaisena paikoillaan, kun nappasin kakkaisen vaipan häneltä pois.
Ja sekuntia myöhemmin olin päätäni lukuunottamatta keltaruskeassa maitokakassa. Sitä oli housuissa, tohveleissa, hupparissa, topissa ja hihan sisällä. Sen jälkeen olen useimmiten muistanut laittaa Ikean peppupyyhkeen ipanan paljaan pyllyn ja etumuksen suojaksi vaippoja vaihdellessani. (Kuinka monta vaippaa muilla pikkuvauvoilla muuten menee päivässä? Meillä menee varmaan toistakymmentä. Pitäisiköhän huolestua…)
Hysteerikkomutsi stressaa vauvan pissaamisesta, kakan koostumuksesta ja suolentoiminnan nopeudesta, vauvan syömämaratoneista, lyhyistä syömingeistä, siitä, onko vauvalla kylmä tai kuuma, vauvan uneliaisuudesta ja siitä, miksei hän jo nukahda… Siis ihan mistä tahansa. Joka päivä tulee vastaan uusi huolenaihe, kun edellinen unohtuu ja alkaa tuntua mahdollisesri normaalilta vauvaelämältä.
Tätä tämä varmaan nyt on, huolehtimista ja huolestumista. Sen googlailua, mikä on normaalia ja mikä ei. Seuraavalle neuvolakäynnille on ihan pari kysymystä mietittynä… Onnea vaan terkkarillemme, onneksi hänellä on huumorintajua ja lehmänhermot. Huolestuttaa sekin, miten ensimmäinen kotoa poistuminen muualle kuin vaunulenkille sujuu. Mitä pitää ottaa mukaan, mitä jos vauvalle tulee nälkäkilarit kesken reissun, entä, jos unohdan jotain elintärkeää.
Sanokaa nyt hyvät äiti-ihmiset, etten ole ainoa krooninen murehtija ja huolestuja, jooko?