Alkuraskauden oireet toisessa raskaudessa – toimivatko pahoinvointirannekkeet?

Raskaudet voivat todellakin olla erilaisia. Odotan perheemme kuopusta nyt toisella kolmanneksella, menossa on raskausviikko 14+2. Koko ensimmäisen kolmanneksen olin niin kanttuvei, etten olisi osannut kuvitellakaan: Oksentamista pahimmillaan viidesti päivässä. Eikä mitään pieniä happamia röyhtäyksiä vaan joka kerta totaalinen mahalaukun tyhjennys. 

Kahdennentoista viikon alkaessa pyysin jopa apua sairaalan ensiavusta ja kysyin, voisinko tulla käymään, päästä ehkäpä tiputukseen, koska mikään ei ollut pysynyt sisällä moneen päivään. Mutta ei, ensiapu ei kuulemma ole pahoinvoivia odottajia varten, tiuskaisi puhelimeen vastannut yrmeän kuuloinen hoitaja. ”Että jos tänne tulet, lähetämme sut samantien kotiin takaisin. Koitapa kuule etsiä apuja neuvolasta virka-aikaan, jos et kotona pärjää”, kuului ohje. 

Ei varmaan tarvitse sanoa, että siinä olossa, tärisevänä, kaiken oksentaneena, ehkä vähän kuivuneena ja 24/7 kuin pahassa myrskyssä Tallinnan laivalla olleissa tuntemuksissa ei jäänyt hirmu kiva maku suuhun alueemme päivystyksestä.

Seuraavana päivänä ostin pahoinvointirannekkeet, aloin saada pieniä lasillisia kivennäisvettä pysymään sisällä. Kolmannentoista viikon alkaessa alkoi helpottaa. Toisen kolmanneksen ihme. 

Ensimmäisessä raskaudessa kaksi vuotta sitten olin samaan ajankohtaan lähes samoilla raskausviikoilla. Silloin ekat 12 viikkoa oli ajoittaista pahoinvointia, hampaiden harjaus oksetti, suussa maistui metalli ja eteisessä haisi kengänkyllästysaine, vaikkei moista tököttiä ollut taloudessa käytetty pariin vuoteen. Väsytti välillä ja suuhun piti muutaman tunnin välein saada jotakin syötävää. 

Toisen raskauden alkuviikkojen väsymys oli romahdusmaista. Energiaa ei ollut yhtään. Iltaisin nukahdin samaan aikaan kuin taapero, kahdekselta. Aamuisin nukuin siihen asti, kun mies lähti töihin, ja lapsenhoitovastuu siirtyi minulle. Päivisin ulkoilin ja leikin taaperon kanssa – ulkona jaksoin kohtalaisesti salaa pähkinöitä taskusta napsien. Sisällä makasin lattialla ja leikitin sieltä taaperoa. 

Seitsemännellä viikolla alkoi tauoton pahoinvointi, jollaista en ole kokenut koskaan ennen. Koko ajan, aamulla, päivällä, illalla ja jopa yöllä oksetti. Aamulla juoksin suoraan sängystä oksentamaan sappinesteitä. Aamiaisen jälkeen en ehtinyt vessaan asti, vaan munakkaat ja puurot syöksyivät pitkin lattioita. Taapero oli ihmeissään, mikä yleensä energistä ja touhukasta äitiä vaivaa. 

Neuvolalääkäri määräsi pahoinvointilääkettä, jota en koskaan alkanut syödä, koska aine olisi imeytynyt istukkaan ja sikiöön sekä äidinmaidon kautta taaperoon. Sellaisia riskejä en halunnut ottaa. Kyllä nyt muija yhden pahoinvoinnin kestää, vaikka päällään seisten! 

Olen aina suhtautunut epäilevästi niin sanottuihin uskomushoitoihin. Tieteen ihmisenä haluan tutkimusta ja faktaa. Pahoinvointirannekkeista löysin tutkimustietoa, että niistä saattaa olla apua esimerkiksi matkapahoinvointiin. Ja siinä epätoivossa, kun ei kuivunut raskaana oleva nainen sairaalan ensiavustakaan saanut apua ja nestetippaa, ostin rannekkeet. 

Puristivat ranteet mustelmille. Mutta olo alkoi helpottaa. Rannekkeiden hankkimisen jälkeen olen oksentanut kahdesti – siis yhteensä parissa viikossa. Joko ne tepsivät, vaikutus on plaseboa (sekin käy tässä tapauksessa mulle) tai toinen kolmannes teki tehtävänsä. 

Nyt olo on hyvä ja energinen. Järjestelen kaappeja hirveällä vimmalla, ojitan lähileikkipuistoja taaperon kanssa ja odotan vauvan ensimmäisiä tuntuvia liikkeitä. Elämä on aika ihanaa just nyt. Meille on tulossa vauva, toinen ihme! Ihana ja rakas jo nyt. 

 

*****

 

Kuinka samanlaisia tai erilaisia muiden raskaudet ovat olleet?