Ensikertalaisen synnytystoivelista

Sairaalakassi pakattu, vauvan kotiutumisvaatteet odottavat turvakaukalossa ja synnytystoiveita mietitty! Pari hassua viikkoa, ja vauva on täysiaikainen. Sen jälkeen pirpana voisikin puolestani tulla tupsahtaa, kun on siihen valmis. 

Äitiysloma (edeltävine lomineen) on sujunut yllättävän nopeasti. Tässä sitä jo lorvitaan viidettä viikkoa kotona. Aika on mennyt vauhdilla, enkä tosiaan ole ehtinyt pitkästyä – toisin kuin edellisessä postauksessa töistä pois jäämisen jälkeen pohdiskelin. 

Niinpä olen puuhaillut vaikka mitä! Yhtenä päivänä suurin saavutukseni on tasata univelkaa kolmilla päikkäreillä, toisena jynssään kylppärin hammasharjalla (kyllä, näin on tapahtunut), järjestän vimmapäissäni kaappeja ja keittelen pitkän kaavan mukaan maistuvia syyssapuskoja. 

Eilen rustailin synnytystoivelistaa kännykkään. Aluksi ajattelin, että menen synnytykseen avoimin mielin ilman sen kummempia toiveita. Sitten muutin mieleni.. Toki tilanteen mukaan mennään ja ammattilaisten neuvoja sekä ehdotuksia kuunnellen, mutta lähtökohtaisesti minulla on muutamia toiveita, joita toivon, että pääsen ainakin kokeilemaan.

Pääpointti toki on saada vauva terveenä ja vahvana maailmaan ja että äitikin olisi synnytyksen jälkeen mahdollisimman hyvissä voinneissa. Ja mieleen jäisi kuva synnytyksestä hyvänä kokemuksena. 

Niinpä aion lämätä synnytysosaston kätilölle h-hetken koittaessa tämänkaltaisen toiverimpsun. 

– Toivon, että synnytys käynnistyy mahdollisimman luonnonmukaisesti. Mieluummin ballonki tai vaikka akuhierontaa kuin oksitosiinitippa. 

– Haluan kätilön kertovan minulle ymmärrettävästi, missä mennään, ja perustelemaan mahdolliset toimenpiteet. Haluan olla perillä siitä, miksi ja mitä tapahtuu ja millaisia vaihtoehtoja missäkin tilanteessa on. 

– Avautumisvaiheessa kokeilisin mielelläni jumppapalloa, ammeessa lilluttelua, Tens-laitetta, liikuskelua, kauratyynyä, nojailutukea tms. Ilokaasunkin voin testata, jos hellemmät konstit eivät riitä. 

– Toivon saavani (ja jaksavani) ponnistaa muussa kuin puolittain istuvassa tai selinmakaavassa asennossa. Ajattelen, että vauva tullee helpommin ulos, jos saan jeesiä painovoimalta – ja ehkä pysyn itsekin paremmassa kuosissa niin. Jos voimat riittävät, haluaisin ehkä ponnistaa kontillaan yläkroppa tuettuna pystyyn nostettua sängynpäätyä vasten. 

– Puudutteista en aio kieltäytyä, jos sellaisille tulee tarvis. Olen melko kipuherkkä enkä usko pystyväni täysin luomuun synnytykseen. Toisaalta olisi kiva hallita omaa kroppaa ja kuunnella sen viestejä ainutlaatuisessa tilanteessa! 

– Kaikella edellä mainitulla tähtään myös siihen, etten repeäisi tai ettei minulle jouduttaisi tekemään episiotomiaa. Jospa paikat ehättäisivät venyä ja väljentyä riittävästi, jos ja kun synnytys saisi edetä omalla painollaan ilman ylimääräisiä lääkecocktaileja. 

– Jos mahdollista, synnytyssalissa olisi hämärähkö valaistus, ei siis mielellään kirkkaita loisteputkivaloja päällä, jos ei ole pakko. 

– Jos mikään akuutti seikka ei sitä estä, haluan vauvan rinnalleni heti synnytyksen jälkeen. Napanuora saa sykkiä kaiken annettavansa vauvalle ennen kuin isä leikkaa nuoran poikki. Haluamme muutenkin isän kanssa käsitellä vauvaa mahdollisimman paljon itse. 

– Perhehuone olisi kiva. Jos ja kun kaikki menee hyvin, kotiudumme sairaalasta heti, kun mahdollista. 

Korostan, että nämä ovat toiveitani synnytyksestä nyt. Varaan oikeuden muuttaa mieltäni. Ja toki, tärkeintä on vauvan ja minun hyvinvointi, joiden takaamiseksi annan toki ammattilaisille loppupeleissä vapaat kädet tehdä, mitä täytyy. 

*****

Millaisia synnytystoivelistoja te olette tehneet? Miten hyvin toiveet toteutuivat vai menikö itse ruljanssi kuitenkin ihan eri tavalla kuin olit ajatellut?