Ensimmäinen ostos vauvalle

Tuplaviivoista asti olen miettinyt, mikä se olisi. Koska vauvaviidakko on mulle täysin vierasta aluetta, en tietenkään tiedä läheskään kaikkia härveleitä, mitä tyypille pitää hommata. Mutta sen tiedän, että vaatteita se tarvitsee. 

Kun jäin neljännellä raskausviikolla miehen illanvieton ajaksi yksin kotiin, googlailin vauvanvaatteita netistä. Ihan uusi maailma! Ne mitataan hassusti senteissä, on ties mitä bodyä, potkaria ja härpäkettä, söpöjä tossuja ja minikokoisia lapasia. Hellyttäviä eläinkuoseja, tähtiä, sydämiä, tekstiprinttejä, kirkkaita värejä. 

En todellakaan raskauden alussa tilannut verkkokaupoista mitään. Oli vain tarve konkretisoida itselle, että tätäkin plussa taitaa tarkoittaa. Että saatan päästä viimeinkin höpistelemään, pesemään, viikkaamaan ja lopulta pukemaan pikkutyypille tällaisia liikuttavan söpöjä tamineita. 

Kuusi vuotta raskautta miehensä kanssa yrittänyt ja viimein Letrozoleilla juuri ennen massiivisten hoitojen alkua tuplaviivat saanut (siis tismalleen kuin meillä, joskin meillä yritysaika ”vain” pari vuotta) ystävä sai omalta ystävältään aikoinaan vinkin, että ensimmäinen hankinta kannattaa tehdä, kun alkuraskauden ultrassa on varmistettu, että kohdussa todella on elämää. 

Ystävä miehineen paineli suoraan lääkärin vastaanotolta mustavalkoinen ultrakuva mukanaan lastentarvikeliikkeeseen ja osti maailman pienimmän mustavalkoraidallisen bodyn. Niin simppeli ja söpö, silti konkreettinen muistutus, että asu saisi oikean käyttäjän muutamien kuukausien kuluttua. Epäuskoisina hetkinä raskauden edetessä hi-taas-ti bodyä saattoi hipelöidä ja silitellä. 

Ystävän systeemi kuulosti fiksulta, joten päätin omia sen. Meidän ar-ultra osui työpäivän keskelle, joten emme miehen kanssa ehättäneet samana päivänä ostoksille. Emmekä edes samalla viikolla. Parin viikon päässä, viikkojen 8 ja 9 taitteessa häämötti kuitenkin lomareissu. Ilmoitin miehelle, että ostamme vauvan ekan vaatteen sieltä. 

Pettymykseksi lomakohteessa oli rajalliset shoppailumahdollisuudet eikä lainkaan vauvanvaatteita missään putiikissa. Höh. Olisi ollut hauska muisto tulevilla lomilla, että ”muistatko, kun ostettiin pikkutyypin eka potkupuku lomalla siellä silloin”.

No, nyt hipsitään jo yhdennellätoista viikolla (10+2), emmekä ole vieläkään tehneet yhtäkään hankintaa vauvalle. Ar-ultrassa pienellä oli kaikki hienosti, ja haluan uskoa, että sama meininki jatkuu läpi raskauden. Ajattelen, että näin pitkän yrityksen jälkeen kyydissä on sitkeä sissi, joka raivaa syksyllä tiensä maailmaan vahvana ja terveenä. 

Mutta nyt, kun nt-ultraan on aikaan parisen viikkoa, olen jotenkin alitajuisesti lykännyt ensimmäisen ostoksen tekemistä tutkimuksen jälkeiselle ajalle. Että sitten, kun näen, että kaikki on varmasti edelleen hyvin, sitten hankin jotakin konkreettista hypisteltävää. 

Asia on mulle jotenkin hirmuisen tärkeä. Symbolisesti ja henkisesti. Uskon, että miehellekin vauvantulo tuntuisi taas astetta todellisemmalta, kun valitsisimme yhdessä lastenvaatekaupasta jonkin yhden vaattee pienelle. Uskon, että ostos on sellainen, että vaikka vauva kasvaa siitä nopeasti ulos, vaate jää jonkinlaiseksi merkkipaaluksi, jonka pidämme tallessa. 

Olennaista ostoksessa on myös se, että vaikka nettikaupoista löytyy järkälemäinen valikoima kaikkea ihanaa, haluan, että tämä vaate ostetaan ihan oikeasta kaupasta, kannetaan vähän jännittyneenä pikkuruisessa henkarissa kassalle, maksetaan ja pakataan pussiin. Haluan, että siitä hetkestä jää muisto. 

Poimin silti huvikseni muutamia söpöjä juttuja nettikaupoista esimerkiksi siitä, minkä tyyppinen vauvan eka ostos voisi olla. Jotain sellaista tietysti, mikä sopii sekä tytölle tai pojalle, koska sukupuoli on vielä arvoitus. 

Yllä kiva koalabody Kappahlista. 

Söpöt pöksyt niin ikään Kappahlista. Pirtsakkaan värisen yläosan kanssa kävisivät mielestäni ihan hyvin tyllerölle tai pikku pojalle. 

Nallemainen, pehmoisen näköinen teddyhaalari Lindexistä. Söpö kuin mikä. Näen jo sieluni silmin, miten vauva kuskataan sairaalasta kotiin nallena pienessä kantokopassaan. 

Jotenkin nämä yksinkertaiset ja raikkaan väriset vauvanvaatteet viehättävät mua. Ja edelleen, tällaisen voisin pukaista niin tytölle kuin pojallekin. Laivabody Lindexistä. 

Ekopuuvillainen pitkähihainen body on nätti sekin. Olemme miehen kanssa vitsailleet siitä, että vauvantuloon asti meillä hallitsee koira (ei tietenkään oikeasti) ja syksystä alkaen laumaan tulee uusi pomo. Lindexin valikoimasta tämäkin. 

Myös perusraidalliset vauvanvaatteet ovat kivoja. Tällaisia varmaan tulee hankittua ainakin perusbodyiksi, jos ei ihan ekaksi hankinnaksi. Raitabody Kappahlista. 

*****

Missä vaiheessa raskautta te teitte ensimmäisen hankinnan vauvalle? Mikä se oli? Miksi juuri se? Lähtikö vauvantarvikkeiden hankkiminen lapasesta?