Herättäisinkö blogin henkiin?
Hei vaan erittäin pitkästä aikaa! Ulkona on loimottaa kirkas alkukesän vihreä ja koululaiset ovat päässeet eilen kesälomilleen oudon koronakevään jälkeen. Kasvimaalla yrtit, salaatit ja herneet kasvavat. Lapset kasvavat, omani ovat jo taapero- ja leikki-iässä.
Blogin mailiin on pitkin kevättä tupsahdellut viestejä, kommenttejanne vanhoihin postauksiin. En ole kirjoittanut aikoihin. Jokaisen kommentin olen kyllä lukenut, kiitos niistä, mutten ole saanut aikaiseksi kirjautua tänne ja vastata. Anteeksi siitä.
Mutta kommenttien lisääntyessä, ja vanhojen aiheiden noustessa ajoittain jonkun toisen elämässä ajankohtaiseksi vertaistueksi, mielessäni on käynyt, jaksaisinko viimein kirjoittaa kuulumisia. Jaksaisinko alkaa taas kirjoittaa. Mieli tekisi. Ehkä.
Taaperon ja leikki-ikäisen kotiäidillä on aikaa mihinkään ylimääräiseen melko vähän. Päiväunihetki on päivän ainoa virkeä vapaahetki. Illalla olen usein niin kanttulivei, että vaivun lapsia nukuttaessani itsekin pöhnäiseen ja sikeään uneen. Meillä siis nykyään useimmiten nukutaan, jopa elämänsä ensimmäiset puolitoista vuotta öisin itkeskellyt ja heräillyt kuopus on alkanut nukkua, kop kop kop, melko hyvin. Välillä. Joskus. Joskus jopa usein.
Olisi paljon sanottavaa, juteltavaa, keskusteltavaa. Elämästä, lapsista, koronasta, kesästä, puutarhanhoidosta, äitiydestä, liikunnasta, kolmannen lapsen toiveesta, rakkaudesta, hyvästä ruuasta. Arvoista, ajankäytöstä, mielen hyvinvoinnista. Parisuhteesta. Kaikesta!
Mutta kiinnostaisiko se ketään? Aloitin blogin aikoinaan eräänlaisena anonyyminä vauvahaavepäiväkirjanani. Sitten tästä tuli lapsettomuuspäiväkirja. Hoitopäiväkirja. Masennuspäiväkirja. Iloinen odotuspäiväkirja. Vauvablogi.
Toisen lapsen vauvavuosi oli sen verran raskas, ettei kirjoittaminen tänne käynyt mielessä. Puhelimen muistioon olen kyllä kirjoittanut. Kaikenlaista. Mutta nyt mielenmaisemani on valostunut, arki rullaa, olen kasvanut kahden lapsen äitinä vähintäänkin paljon, ja oikeastaan kaipaisin juttuseuraa – teistä.
Mutta kaipaisiko kukaan vertaistukea minusta? Löytyisikö teksteilleni ja havainnoilleni arjestani lukijaa, lukijoita?
Ehkäpä palaan lähipäivinä kirjoittamaan kuulumisia tarkemmin! Kuulemisiin.