Kuulumisia rv 9+3 – suosituksia kotidopplereista otetaan vastaan

Kymmenettä raskausviikkoa jo elellään. Aika menee yhtä aikaa hitaasti ja nopeasti. 

Ensi viikolla on eka neuvola ja neuvolasysteemin kautta tulevat pissa- ja verikokeet. Jänskättää. Toivon hirveästi, että neuvolassa olisi ultraäänimaite, ja kohdalle osuisi niin kiltti hoitaja, että hän näyttäisi laitteella meille pienokaisemme. Tyypin näkemistä alkaa olla ikävä – onhan ar-ultrasta jo kolmatta viikkoa. 

Ilmoittautuessani neuvolan asiakkaaksi pari viikkoa sitten, hoitaja kertoi laittavansa heti tapaamisemme jälkeen minulle lähetteen keskussairaalan äitiyspolille, jossa tehdään nt-ultra ja otetaan halutessani myös jotain lisäverikokeita. Tuon ultrakutsun pitäisi hoitajan mukaan tulla parissa viikossa lähetteen laittamisesta eli kutakuinkin viikolla 12. 

Eli raskauden seurantarumba on alkamassa. En oikeastaan tiedä tämän pitemmälle, mitä muuta ja missä vaiheessa on luvassa. Jos kokeneemmat konkarit tiedätte, valaiskaa ihmeessä! 🙂 

Rajuin pahoinvointi on ehkä hieman helpottanut viikolla kahdeksan. Kuvotusta on edelleen, mutta lähinnä aamuisin ja iltaisin, mutta varsinkaan illalla se ei ole yhtä lamauttavaa kuin viikoilla 5-7. Samoin väsymyksen kanssa. Lomalla tosin vedin joinakin päivinä helposti kolmetkin päikkärit yhdessä päivässä. 

Hampaiden pesu on edelleen rajua touhua. Eilen yrjösin kolme satsia kivasti mahassa lämmennyttä mustikkakeittoa hammaspesun seurauksena. Mutta pientä tämä on, kestän mielelläni. 

Vatsa tuntuu pinkeältä. Kaikki housut eivät enää mene kiinni ihan helposti. Rintavarustus on arka kuten on ollut koko raskauden ajan. Vatsassa tuntuu päivittäin tuikintaa. Vähän kuin joku pistelisi pikkuhaarukalla sisäpuolelta. 

Olemme pitäneet miehen kanssa suumme visusti kiinni ihanasta salaisuudestamme. Kerromme läheisille aikaisintaan nt-ultran jälkeen, kun olemme saaneet vahvistuksen siitä, että kaikki on hyvin. Lapsi on kaikille isovanhemmilleen ensimmäinen lapsenlapsi, joten innostusta varmasti riittää. 

En tiedä, milloin työnantajalle pitäisi kertoa. En haluaisi turhan aikaisin, ehkä vasta, kun on pakko, kun mahaa ei voi enää peitellä. Toisaalta haluan kuitenkin olla reilu ja antaa pomolle aikaa etsiä tilalleni sijainen. Laskeskelin, että kun lomat lasketaan pois, ehdin olla töissä enintään neljä kuukautta ennen äippäloman alkua.

Ihanaa päästä pois tulostavoitteellisesta ja hektisestä duunista, ihan toisenlaiseen kotiarkeen. Aion olla lapsen kanssa kotona mahdollisimman pitkään. Ainakin vuoden, ehkä puolitoista, jos vain pärjäämme taloudellisesti. Tämä ihme on niin suuri, etten todellakaan halua missata sen kasvua! <3 

Missä vaiheessa raskautta te kerroitte asiasta työnantajallenne ja miten? Mikä oli reaktio? Hyviä vinkkejä tähän? Ja läheisille sekä vanhemmille kertomiseen? 

Ja hei, kontrollifriikki minä haluaisi ehdottomasti seurailla vauvan kasvua mahassa muutenkin kuin yökkimällä mustikkakeittoa. Oletteko käyttäneet kotidoppleria raskauden keskivaiheilla, kun liikkeitä ei vielä tunne? Mikä laite, mitä kokemuksia? Mistä ostitte? Millä viikoilla sykkeet saa kuuluviin mahan päältä? Kannattaako satsata kalliiseen vehkeeseen vai ajavatko halvemmat asiansa yhtälailla? 

Tulihan asiaa yhteen postaukseen, mutta oli paljon mielessä, kun en ole hetkeen kirjoitellut. :D