Lääkärikäynnin saldo: Piikitysharjoituksia ja inssiajankohdan suunnittelua
Hermostutti niin maan peijoonisti käynti lapsettomuuspolilla. Mutta se sujui paremmin kuin uskoin!
Aamulla miehen kanssa jonotimme polilla jo vartti aikaamme. Kädet hikosivat ja höpöttelimme niitä näitä tuijottaen mitään näkemättä polin telkkarista jotain englantilaista saippuaa.
Olimme etukäteen sopineet, mitä asioita haluamme sanoa ja mistä kysyä. Olin oikein rustannut pari postausta sitten mainitsemani kuusi kysymystä paperille, jonka viikkasin taskuuni. Etten vahingossa unohda.
Lääkäri oli myöhässä. Aulassa parveili muitakin naisia. Sama salaisuus kuin meillä, ajattelin. Montaa hymyä en odotustilassa nähnyt, ihmekös tuo.
No, viimein tuli vuoromme. Lääkäri oli kaivanut kansioni esille ja ainakin selaillut sen osittain läpi ennen kutsumistamme huoneeseen.
Lääkäri avasi keskustelun kysymällä, mitä kuuluu. Voitte kuvitella, että kun odottaa puoli vuotta päästäkseen pyytämään apua ja kertomaan ongelmistaan, vastaukseni oli melko monisanainen.
Ääni väpättäen kerroin, että menkat ovat ehtyneet vuorokauden mittaisiksi, oviksia on tuskin ollut letroillakaan joka kierrossa – ja että olemme epätoivoisia. Toivoisimme, että nyt otetaan käyttöön järeät lapsettomuushoidot, jotta meillä olisi edes mahdollisuus perheeseen!
Takeltelin, poskia kuumotti. Lääkärin vastaus pelotti.
Hän totesi, että letrot unohdetaan tästä eteenpäin. Pian alkavassa kierrossa aloitetaan pistettävät hormonit, Gonal-F ja irrotuspiikki Ovitrelle. Kiertoa seurataan ultrin ja verikokein.
Ennakoinkin, että hän ehdottaa hormonihoitojen jatkamista, mutta tehokkaammilla aineilla. Ok. Olimme miehen kanssa valmistautuneet tähän.
Lääkäri totesi, että meillä on mahdollisuuksia onnistua myös pelkillä piikkilääkkeillä, kun kiertoa seurataan ja ovulointi varmistetaan. Hän alkoi selostaa myös, että on ihan turha kokeilla sen tujumpia konsteja tässä vaiheessa, kun ”miehen tavarakin on niin hyvää”…
Vaan eipä olekaan. Kehotimme katsomaan papereista, että miehen siittiöthän ovat tosiaan enemmän paikoillaan hengaavaa kuin eteenpäin spurttaavaa sorttia. Johon lääkäri totesi, että kas, ”niinpä tosiaan onkin” ja että ”sehän mutkistaakin asiaa”…
Ehdotin inseminaatiota, jos ivf ei vielä käy laatuun, ja lääkäri myönsi, että se on paikallaan. Huomautin, että eikös niin saada myös lisätietoa miehen siittiötilanteesta, jota ei ole nyt päivitetty yli vuoteen. Myönsi, että näin on.
Niinpä siis ensi kierto piikitetään, ajoitetaan peiton heilutukset täsmäiskuina ja irrotetaan munarakkula. Ultrataan ja otetaan verikokeita. Sitten taukokierto, ja sen jälkeen inseminaatio, johon valmistaudutaan samoin hormonipiikityksin.
Jos näistä kahdesta avustetusta kierrosta ei tärppää, meidät luvattiin laittaa ivf-jonoon! Jes! Eräänlainen voitto tämäkin. Edistystä kitkuttelun jälkeen.
Plussaa oli, että lääkäri oli tosi ymmärtäväinen ja hoitajakin kannustava. Varmasti he huomasivat, että olin miettinyt ja tutkinut vaihtoehtojamme etukäteen ja että olin hermostunut, mutta silti he kuuntelivat ja ottivat huomioon. Ainakin osittain.
Olo on helpottunut.
Samalla lääkärireissulla kävimme myös antamassa verinäytteet, joilla poissuljetaan hivit ja hepatiitit. Molemmilta tarvitaan verikoe ja negatiivinen tulos, jotta pääsee inssiin tai koeputkihedelmöitykseen. No, tämä ei liene ongelma :D
Lisäksi kätilö opetti minua pistämään. Harjoittelin polin pieneen pehmoeläimeen. Jännittää, osaanko tuikata puolitoistasenttisen piikin omaan vatsamakkaraani. En ole koskaan ennen pistänyt itseeni mitään.
Tästä pistämisopastuksesta voin kertoa lisää myöhemmin, jos haluatte tietää :) Lisäksi hyviä vinkkejä ja vertaiskokemuksia otetaan vastaan siitä, sattuuko se ja miten hommaan tottuu parhaiten.
Tulipas pitkä postaus! Mutta nyt oli asiaa. Nyt sitten vain odotellaan, että uusi kierto alkaa. Menossa on kp 27, joten olettaisin, että ylihuomenna on kp 1. Siitä alkaa sitten ensimmäinen oikea hoitokiertomme! Ensimmäisen Gonal-F-piikin pistäminen on vain muutaman päivän päässä… Huh!