Mä oon niin töötissä

Fiilis tällä viikolla. Olen ollut sanoinkuvailemattoman, loputtoman, äärimmäisen ja lamauttavan väsynyt. Iltaisin simahtelen sohvalle pari tuntia ennen varsinaista nukkumaanmenoaikaa, koko päivän väsyttää (johtunee myös kahvista luopumisesta), mutta eriskummallista kyllä, aamuisin pomppaan ennen herätyskelloa ylös. 

Ei yhtään mun tapaistani. Ehkä tämä on nyt sitä alkuraskauden väsymystä. 

Olin yhtenä päivänä koko päivän toisella paikkakunnalla kouluttamassa jengiä, ja olin aivan kuitti jo ennen puoltapäivää. 

En jaksaisi panna peliin yhtään pakollista enempää eforttia. En jaksaisi edes jutella ihmisille, jos siitä vain voi jotenkin laistaa. Huomaan, että duuniporukassakin toimin autopilotilla, enkä jaksaisi millään keskittyä huulenheittoon saatika mihinkään aivotoimintaa vaativaan. Yleensä olen ensimmäisenä murjomassa vitsejä ja viihdyttämässä kaikkia. 

Nyt ei pysty…

Millaista väsymystä teillä on ollut alkuraskaudesta? Hellittikö non-stop unisuus jossain vaiheessa? 

******

Rv 5+6. Huikeaa, että huomenna alkaa kuudes raskausviikko. Ja ar-ultraan on enää viikko. Kun nyt tulisi pian se hetki, että kuulemme pienen olevan oikeassa paikassa ja kasvavan terhakkaasti juuri niin kuin pitää. Ja se pienen sydämen kiivas jumputus, toivottavasti se löytyy myös! 

Pieni päivitys myös oireisiin: Iltasyöpöttelystä on tullut tapa. Eilenkin oli vielä kympiltä illalla voideltava näkkäri ja siipaloitava kyytiin kasa juustoa. Olo helpottaa välittömästi syömisen jälkeen. Rintavarustus on edelleen hellänä ja mahassa käy jännää porinaa.