Miten kerroit raskaudesta vanhemmille?
Muutaman hassun päivän päästä aiomme kertoa vauvasta sekä mieheni että minun vanhemmille. Koska olen hermoilija, tämäkin jännittää etukäteen.
Mies valtuutti minut tuumimaan kivoja tapoja kertoa. Molempien vanhemmat on kutsuttu erikseen kahvittelemaan meille, joten monenlaisia mahdollisuuksia kertoa on. Kuitenkin kasvotusten haluamme uutisen paljastaa. Luvassa on taatusti ainakin ilon ja liikutuksen kyyneleitä. Luultavasti minä ensin hyperventiloin henkisesti ja sen jälkeen kyynelehdin vuolaasti, herkkis kun olen.
Olisi kiva kuulla, miten te olette kertoneet raskaudesta vanhemmillenne tai muille läheisille? Keksittekö jonkin hauskan tavan näyttää tai kertoa asia vai sanoitteko suoraan, että teille tulee vauva?
Hetki on varmasti tavalla tai toisella ikimuistoinen. Meidän molempien vanhemmille lapsenlapsi on ensimmäinen, joten jotenkin olisi mukavaa keksiä erityisen söpö ja mieleenpainuva tapa paljastaa raskaus.
Nyt siis parhaat kokemukset ja vinkit jakoon, kiitos!
PS. Miten läheiset reagoivat, kun kuulivat raskaudesta ekan kerran? Näitäkin tarinoita olisi kiva kuulla. :)
Ensimmäisestä lapsesta kerroimme jouluna ruokapöydässä kortilla, joka oli varustettu vauvan ultrakuvalla. Paikalla olivat vanhemmat ja muu perhe. Kaikki olivat äimän käkenä, että mikäs imeen kortti tämä on. Mieheni vanhemmat eivät meinanneet uskoa, alkoivat itkemään ja menivät totaalisen sekaisin. Omat vanhempani kait ajattelivat ensin, että tässä on heille joku isompi joululahja kortissa, mutta kun näkivät ultrakuvan ja lukivat tekstin, menivät he aivan sekaisin ja yllätys oli valtava ja onnellisuus jotain käsin kosketeltavaa. Olin tuolloin juuri viikolla 12.
Toisesta raskaudesta kerroimme vasta viikolla 18. Mieheni valmistui maisteriksi ja piilotimme ultrakuvan hänen todistuksensa väliin. Paikalla olivat taas vanhempamme, mutta uutinen meni ensin aivan ohi kaikilta. Meidän piti oikein näyttää kuvaa erikseen ja kysyä jäikö jotain huomaamatta, sen verran siis yllätyksenä tuli tämä toinen vauva. Mutta onnellisia olivat kaikki, sekaisin ja ihmeissään lähinnä, ja tuntui että asia meni oikeasti perille vasta muutaman päivän jälkeen 🙂
Meillä tulevat isovanhemmat asuvat myös aika kaukana ja eri paikkakunnilla. Miehen vanhemmat tulivat kyläilemään rv 11 aikoihin ja kävimme nelistään ravintolassa syömässä, jossa ihan ”kasuaalisti” ilmoitettiin jälkiruokien aikana, että ”Ai niin, meidän piti vielä kertoa yks juttu…” Olivat uutisesta aivan innoissaan ja vaikkei monesti kovin tunteellisiksi rupea, niin nyt oli kyllä sellainen hetki. Noin viikon päästä tuosta oli meillä ensimmäinen ultra ja pistettiin mieheni vanhemmille tekstarina ultrakuva ja kerrottiin, että kaikki on hyvin. Olivat kuulemma odottaneet ultrakäyntiä niin kovasti, että olivat jopa suunnitelleet aamukamman ottamista käyttöön 😀
Omille vanhemmilleni ilmoitamme asiasta tulevana äitienpäivänä. Vanhempani asuvat eri osoitteissa, joten päätimme laittaa molemmille hempeät kortit ultrakuvan (joka onnistui aivan ihmeen hyvin!) kera. Hauskasti siskollani on laskettu aika samoihin aikoihin, joten kirjekuoresta löytyykin yhden ultrakuvan sijaan kaksi!
Pikkuinen on sekä meille esikoinen että kaikille tuleville isovanhemmille ihka ensimmäinen lapsenlapsi. Tai siis mikäli siskoni vauva syntyy ensin, niin siinä tapauksessa omille vanhemmilleni sitten jo toinen lapsenlapsi 🙂
Aivan mahtavat nuo miehesi vanhemmat aamukampoineen! Aika liikuttavaa 🙂 Olivat siis todellakin intona pienestä.
On siinä esikoislapsessa ja -lapsenlapsessa varmasti jotain erityistä. Ehkäpä siksi näiden uutistenkin kertomista miettii tarkemmin. Teillä myös tuo ultrakuvakirje söpö idis – ja hauska, että kerralla paljastuukin sekä sun että siskosi odotus 🙂
Hirmusti onnea ja tsemppiä odotukseen!
Täällä alkaa olla jännät paikat, kun vanhemmille kertominen on enää päivän, parin päässä.
Tsemppiä teille myös uutisen kertomiseen! Aivan varmasti sujuu oikein hyvin 🙂