Miten niin et ota skumppaa?

Alkoholi-inttäjät on täysin oma ihmistyyppinsä. Melko ärsyttävä sellainen. Miksi pitää tehdä älytön, tenttaamista ja kovaan ääneen inttämistä sisältävä numero siitä, jos joku ei juo alkoholia? Edes sitä yhtä lasillista. 

Ihmisillä on tuhat syytä, miksi ei halua juoda. Joku ei vain halua päänjomotusta seuraavalle päivälle, toista ahdistaa läheisen liikakäyttö siinä määrin, ettei itse halua ottaa tippaakaan, jollain on antibioottikuuri päällä, alkoholi pilaa yöunet tai menossa on treenikausi, jota ei halua sössiä turhilla kaloreilla, hermomyrkyillä ja pöhnällä. Niin, tai sitten on raskaana. 

Miksi oikeastaan edes kuuluisi kenellekään, miksi EI juo? Jos muiden alkoholinkäyttöä tekee mieli kytätä, eikö fiksumpi kyseenalaistaisi, miksi joku juo vaikka liikaa tai liian usein? Mutta ei, sellaisen julkista ihmettelyä ei kuule koskaan. Ehkä siksi, että se voisi olla kiusallista ja vaivaannuttavaa molemmille – vaan sitä on kyllä tuo juomattomuudenkin syiden kalastelu ja selittely. 

Esimerkki viikonvaihteen kaveriporukan juhlista, joista kirjoittelin edellisessä postauksessa:

Tilanne: Törmäsimme miehen kanssa kekkereillä molempien yhteiseen vanhaan kaveriin, joka on ihan hauska tyyppi, aina pilke silmäkulmassa, kova vitsailemaan. Hetki turinoinnin jälkeen muukin porukka lipui paikalle, ja oli alkumaljan aika. Lähtökohtaisesti ärsytti, että illan isäntä oli kaatanut laseihin vain holillista kuohuvaa. Hän oli sentään jättänyt pari lasia tyhjäksi, ja hiljensi koko porukan kailottamalla kysymyksen, että ”ei kai tuota alkoholinta skumppaa halua kukaan muu kuin raskaana oleva XX (yksi kavereistamme). Ahdistava tunnelma (mielestäni) ja hiljaisuus. Ihana mieheni kuitenkin huikkasi hälinän jatkuttua, että meille voisit kaataa holitonta. Ok, tilanne hoidettu. 

Mutta alkoholiton valinta ei jäänyt vitsailevalta kaveriltamme huomaamatta. 

– Ai sä juot alkoholitonta kuoharia, miksi? Ota vähän tätä tavallista. 

– Olen autolla. En viitti ottaa yhtään. Sitä paitsi meillä on huomenna menoa aamusta. 

– Ai siis et ollenkaan halua alkoholia. (Katse mahaani, jota muuten alkaa olla hankala piilottaa). Onkos teillä jotain kerrottavaa? 

– Heh heh. Tipattomuus on ihan siistiä. Oltiin talvellakin monta kuukautta ihan huvikseen juomatta. Nukkuu paremmin ja läskit karisee itsestään. 

(Virnistelee ja vilkuilee edelleen mahaa)

– Ootko nyt ihan varma, ettei sulla ole mitään uutisia? 

– Uutinen on se, että on pakko yrittää päästä kesäkuntoon edes 2017. Muuten olen siihen mennessä valas. 

(Epämääräistä naurahtelua. Poistuin tässä kohtaa moikkaamaan muita.)

Varmaan utelu oli olevinaan kivaa, mutta lähinnä se oli kiusallista. En ole koskaan kysynyt keneltäkään perustetta juomattomuuteen saatika tiedustellut alkoholin skippaavalta tai vähän pyöristyneeltä kaverilta, onko muuten kessi kasvanut työpaikan viineritarjoilun vai kenties potentiaalisen raskauden takia. Enkä kysy. 

Toki uteliaisuus on inhimillistä, mutta onko asioista pakko tehdä numero, jonka seurauksena joku toinen tuntee olonsa epämukavaksi? Ja ei, emme tosiaan kertoneet vauvauutisia vieläkään kenellekään, koska nt-ultra on vasta tulossa. Jos sillä on kaikki hyvin, sitten kyllä kerromme, ihan oma-aloitteisesti. 

Mutta siis pointtina, miksi juomattomuudesta tehdään numero? Myös muulloin, kun olen ihan huvikseni tai treenimielessä pitänyt kuukausien tipattomia, aina valintaa on pitänyt selitellä ja perustella. 

*****

Nt-ultra on huomenna! Hullua! Ihanaa! Jännää! Pelottavaa! Pidän edelleen peukkuja samalle kuin tähänkin asti, että pienellä on kaikki hyvin. <3