Nelikuisen hulinat: Vauvan silmäpussit ja väsynyt äiti

Vauvaa väsyttää. Äitiä väsyttää. Isää väsyttää. Koiraa väsyttää. 

Siinä tiivistys tämän hetken tunnelmista. Vauva on pian neljä- ja puolikuinen, ja meillä eletään kunnon hulinavaihetta. Pariin viikkoon yöt on heräilty vartin-tunnin välein. Vain tissi helpottaa, mutta ei sekään aina. Kädet viuhtovat, jalat potkivat ja yli 60-senttinen, yllättävän jäntevä kroppa kiemurtelee. 

Joillakin kerroilla tissi pitää tarjoilla suuhun kymmenen kertaa ennen kuin viuhtominen rauhoittuu ja kädet tyyntyvät hypistelemään toisiaan tai äitiyspakkauksesta tullutta unipupua. Syödään, äiti makoilee kyljellään niin, että selkä on aivan juntturassa, vauva nukahtaa koiranuneen ja äiti valvoo. Jos äiti alkaa vaipua uneen, vauva havahtuu hereille ja alkaa etsiä suullaan tissiä. Jos tissiä ei välittömästi löydy, tulee äänekäs nootti.

Koiravanhus tepastelee levottomat yöt huoneesta toiseen etsien kolkkaa, jossa saisi nukkua rauhassa. 

Koska olen jo oppinut, että vauvaelämä on siirtymistä vaiheesta toiseen, odotan jo seuraavaa vaihetta. Olisiko se sellainen suvantotyyppinen? Vähän enemmän unta, enemmän hymyjä, pirteämpää fiilistä koko perheelle? Tekisi nimittäin hyvää! 

Uskomatonta muuten, vauvalle voi nähtävästi tulla silmäpussit! Jotenkin ajattelin, ettei moisia voisi putkahtaa tuollaiselle pienelle, tuoreelle ihmisenalulle, mutta kyllä vaan voi. Vauvaparan silmänympärykset ovat hulinoinnin ja valvomisen jäljiltä violetihtavan tummat ja hänellä on lähes yhtä näyttävät renkaat tuikkivien silmiensä alla kuin äidillään. Tosin vauva näyttää väsymyksestä huolimatta suloiselta, äiti harmaalta, näppynaamaiselta ja ryytyneeltä. 

Kysyin eräältä yhdeksänkuisen pojan äidiltä taannoin, hulistiinko heillä nelikuisena ja kauanko villiä menoa kesti. Hän tirskahti nauruun ja sanoi, ettei mitään muistikuvaa. Mutta että viimeiset kaksi yötä ovat olleet ekat, kun vauva on nukkunut vain parilla herätyksellä ilman mainittavia hulinoita. Yhdeksänkuisena. 

Miten on, toveriäidit, hulistiinko teillä erityisesti nelikuisena? Millaista meno oli? Miten itse jaksoit, jos unet jäivät tavallistakin vähäisemmiksi? Ja ennen kaikkea, jäikö hulina kasvavalla ipanalla ns. päälle vai helpottivatko yövipatus ja päivien levottomuus jossain vaiheessa? 

Tämä äiti haaveilee jo iltapäivän kahvikupillisesta ja retkottaa puolikanveesissa sohvan kulmauksessa sen hetken, kun väsynyt vauva syö ja torkkuu sylissä 11:nnen putkeen valvotun yön jälkeen.