Nyt sitä lunta ja sassiin!
Hain vaaperolle eilen kaupan päheimmän pulkan. Täällä siis odotetaan talvea ja lunta!
Tänään olen pitkin aamua tsekkaillut sadetutkaa, ja on sitä tulossa, ainakin jonkinlaista märkää, valkoista kiitos, taivaalta.
Pähkäilin kaupassa pulkkavalikoimaa: pitäisikö nyt yksivuotiaalle hankkia vauvapulkka, normipulkka matalalla selkänojalla ja istuimella vainihan peruspulkka. Päädyin kunnon jämäkkään ja istuimelliseen Stigan vauvapulkkaan, jossa on myös turvavyö. Ihme kyllä, pulkkaosastolla ei ollut ketään muuta valmistautumassa etelän ensilumeen.
Olen varma, että poika rakastuu pulkkailuun, pääseehän siinä hauskasti sammakkoperspektiivistä tiirailemaan matkantekoa ja esimerkiksi äidin erittäin kiinnostavia (ja ihanan makuisia ja tuntuisia) kengänpohjia, mutta koska tyyppi on vielä aika holtiton, on myös tarpeellista, että hänet saa vaikkapa tien varressa pienen pätkän kulkiessamme turvallisesti kiinni pulkkaan. Tarkoitus on toki, kuten muutenkin ulkoillessa, liikkua luonnossa, metsäpoluilla, mäenlaskupaikoilla ja pururadoilla, ei pakokaasuja haistelemassa.
Kumma juttu muuten, miten Prisman pienin pulkka oli samalla kallein! Stigan vauvapulkka kustansi 20 euroa, kaikki muut vaihtoehdot alle kympin. Millähän logiikalla. Ehkä sillä, että kaikesta vauvakamasta saa aina maksaa paljon, jos ostaa uutena.
Pihi hoitovapaalaismutsi tsekkasi toki ensin, josko lähikirppikseltä olisi löytynyt lumikiituria, mutta ei käynyt tuuri, ja halusin varmistaa, että pääsemme pojan kanssa HETI fiilistelemään lunta, kun sitä sataa. Jos olisin herännyt säätiedotuksiin vähän aiemmin, olisin tietysti ehtinyt kuuluttaa pulkanostoaikeistani paikallisessa äitien FB-kirppisryhmässäkin…
Poika oli pulkasta intona. Hän otti sen heti koeajoon sisätiloissa kiipeilemällä, mönkimällä ja koeistumalla sekä makoilemalla pulkan kaikissa mahdollisissa kolosissa. Isänsä kanssa virittivät olkkariin harjoitusmäen äitiyspakkauksen pahvilaatikosta ja sen kannesta. Hurjapäät! Kummatkin nauraa rätkättivät, ja iltatoimille meno lykkääntyi, kun piti laskea vielä kerran.
Tervetuloa siis, ensilumi.
Mä rakastan talvea, pakkasta, naamalle sulavia jääkiteitä, kengän alla narskuvaa valkoista, lumen lapiointia, lumilinnojen rakentamista ja mäenlaskua. Eiköhän poikakin innostu, kun pääsee nyt ekaa talvea temmeltämään kunnolla mukana. Viime talven hän lähinnä nukkui Emmaljungissaan äidin työntäessä vankkureita renkaat suttina ja mutsi hiestä märkänä ympäri mäkistä kotikaupunginosaamme.